Makupaloja andalusialaisesta keittiöstä

Tulevat kotitalousopettajat Elina Nieminen ja Netta Alhainen pitivät 31.3. Helsingin yliopistolla hienon havaintoesityksen andalusialaisesta keittiöstä. Keittiön kautta kulttuuriin –kurssin ansiosta pääsin mukaan seuraamaan esitystä. Itse en tunne espanjalaisesta keittiöstä juuri muuta kuin tapakset, paellan ja gazpachon (juomapuolesta sangria, Riojan viinit ja cava sentään ovat tutumpia), joten odotukset olivat korkealla. Parissa tunnissa nyt ei kovin syvällisesti asiaan ehdi perehtyä, mutta esityksen vetäjät ansaitsevat kyllä kiitettävän työstään. Prezin avulla tehty pikakatsaus antoi hyvän läpileikkauksen aiheesta ja havaintoesitykset menun eri ruokalajien valmistuksesta näyttivät työn vaiheita käytännössä. 

Espanjalainen keittiö jakaantuu kuuteen eri pääalueeseen, joista erityisesti eteläinen Andalusia on saanut vaikutteita myös maurien keittiöstä. Arabien perua ovat runsas riisin, sitruunan, kuminan ja sahramin käyttö.  Muut alueet ovat pohjoisespanjalainen, länsi- ja keskiespanjalainen, itäespanjalainen sekä Baleaarien ja Kanarian keittiöt. Yhteistä kaikille ovat kuitenkin oliiviöljy, leikkeleet (erityisesti Serrano ja Iberico) ja viinit. Andalusia tuottaa noin kolmanneksen Euroopassa käytetystä oliiviöljystä. Usein luullaan, että ranskalainen keittiö olisi antanut esikuvia lähialueille, mutta asia on joidenkin mukaan toisin: ranskalainen keittiö on saanut ennemminkin vaikutteita Espanjasta kuin toisinpäin. Itse turkkilaisen keittiön paremmin tuntevana erot Välimeren länsi- ja itäosankin välillä ovat mielestäni myös suuret, vaikka yhteisiä aineksia paljon onkin.

Sherry on Espanjassa tavallista niin ruokajuomana kuin ruoanlaitossa. Tapaksetkin olivat alun perin pelkkiä leipäpalasia, joilla suojattiin sherrylasillista kärpäsiltä, myöhemmin niihin vasta alettiin lisätä erilaisia päällysteitä. Tapas-kulttuuri baareineen on kotoisin juuri Andalusiasta.

---

Elina viimeistelee sangriaa.

Netta seuraa.

Sangria tarjoiltiin näyttävissä lasikannuissa.

Ruokajuomina oli sangriaa, alkoholitonta sangriaa ja vettä.

Sangrian ohjeita löytyy netistä valtava määrä ja vaikka en itse ole koskaan ollut sangrian ystävä, yllätyin esittäjien tekemän version maukkaudesta. Sitä taidan tehdä kesällä illanistujaisiin. Alkoholittomaan sangriaan kannattaa muuten esittäjien vinkin mukaan käyttää mieluummin rypälemehua kuin alkoholitonta viiniä.

Espanjalainen sangria (a la Elina & Netta)
2 pulloa punaviiniä
1 1/2 litraa sitruunalimonadia
1 3/4 dl sokeria
1 sitruuna
1 appelsiini
(2 kypsää ja pehmeää persikkaa)
1 hiukan vihertävä banaani
10 mausteneilikkaa
1 kanelitanko

1. Kaada punaviinit boolimaljaan. Lisää sokeri ja sekoita hyvin, sokerin määrää voi vaihdella maun mukaan.
2. Kuori koko sitruunan kuori yhteen pitkään spiraalin muotoon, työnnä mausteneilikat sen jälkeen kuoreen kiinni ja lisää viinin sekaan kulhoon.
3. Leikkaa hedelmät palasiksi ja lisää sekaan. Lisää myös kanelitanko ja sekoita hyvin puulusikalla.
4. Peitä boolimalja tuorekelmulla ja anna makujen sekoittua muutaman tunnin ajan, mitä pidempään sitä parempi.
5. Laita boolimalja ja sitruunalimonadi viilenemään jääkaappiin. Sekoita sitruunalimonadi ja punaviiniseos keskenään juuri ennen tarjoilua.
6. Lisää halutessasi jääpaloja sekaan.

Vaalea gazpacho oli itselle täysi yllätys, punainen tomaattiversio kun on varmaan kaikille tuttu. Ajo blancon perustana ovat mantelit, leipämössö ja valkosipuli. Kun koristeena oli vielä viinirypäleitä, oli tämä kylmän keiton versio aika erikoinen. Maku kyllä oli miellyttävän raikas. 

(Missään esityksen ruokalajissa ei kannattanut kaloreita laskea…)

---

Häränhäntäpadan tekeminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä 4-6 tunnin hauduttaminen uunissa ei ole ihan jokaisen kotikokin rytmiin sopivaa (tietysti sen voi jättää uuniin yön yli pienemmässä lämpöasteessa). Tuhti ateria sopii kyllä hyvin Suomen talvioloihin… Padan kanssa tarjottiin ainoastaan maukasta maalaisleipää, joka riitti hyvin. Tietysti siihen voi laittaa riisiä lisukkeeksi.

Jälkiruokana oli ”taivaallista läskiä” eli Tocino de cielo –vanukasta. Suomalaiseen makuun jälkiruoka oli ehkä liian äkkimakeata, mutta itselläni ei ollut mitään vaikeuksia, ovathan turkkilaisen keittiön helvat ja baklavat totuttaneet makeuteen (ikävä kyllä). 
Vanukas sisälsi vain sokeria, keltuaisia ja vettä… Koostumus voi olla vaikea saada kohdalleen, joten osa vanukkaista pysyi hienosti kasassa, mutta omalle kohdalla sattui hieman löysempi läski.

---

Havaintoesitys päättyi yhteiseen ateriaan.

Keittiö on matkailijan paras avain eri maiden kulttuureihin. Ruoalla ja ruokailulla saattaa olla eri merkitys kuin meillä. Espanjassa yhteinen ruokailuhetki on tärkeä niin perheissä kuin ystävien keskenkin. 

Espanjassa aamiainen on kevyt, lounas syödään iltapäivällä, tapasbaareihin poiketaan töiden jälkeen ja päivän pääateria syödään vasta tosi myöhään illalla. Kuitenkaan espanjalaiset eivät ole sen lihavampia tai sairaampia kuin suomalaiset... 

Uudessa kohteessa kannattaa myös rohkeasti kokeilla eri makuja ja unohtaa oma kapea näkemyksemme siitä, mikä on syötävää. 

Palataan tähän, kun jatketaan turkkilaisesta keittiöstä…

---

Ohjeet
1     2