Syksy on ollut jälleen kaunis. Ankeata marraskuuta odotellessa olemme saaneet nauttia upeasta ruskasta myös täällä etelässä.

Iloa on löytynyt siis läheltä. Kotipihan pensaista ja lähialueen metsistä on saatu hienoja kuvia talteen. Ensimmäiset pakkasyöt ovat tuoneet väreihin hienoja sävyjä, ja toisaalta sateiset päivät ovat antaneet niihin kiiltäviä efektejä. Pelkkä iPhone on ollut riittävä ottamaan näitä aarteita talteen.

Tässä syksyn aikana on tullut myös mietittyä omaa kuvaamistaan. Mikä on se oma polkuni? Nautin kauniiden asioiden ja paikkojen kuvaamisesta. Ihmisiä haluaisin kuvata, mutta siinä olen vielä arka, pelkään ohjaamista ja mallin vaivaamista (!). Muutama entinen opiskelijakollega miettii samaa, mutta useimmat ovat jo löytäneet oman erikoisalansa. Mikä on se minun erikoisuuteni? Kaunis kuva on miellyttävä, mutta mitä muuta se merkitsee? Ei elämäntyö voi olla pieni huomion hetki instagramissa. Teenko kuvakirjan, keskitynkö bloggaamiseen, teenkö sisustustauluja? Tilaustöitä? Yritänkö tarjota juttuja lehtiin? Matkailu ja puutarha kiinnostavat kuvausmielessä. Rakastan kuvata kauniita kohteita, ja entisenä matkailualan ammattilaisena kaipuu tien (ja pilvien) päälle on kova. Fyysinen kunto ja käynnissä olevat syöpähoidot rajoittavat unelmien toteuttamista vielä, mutta kyse onkin kevään suunnitelmista. Ensimmäinen etappi olisi jo helmikuun matka, jota suunnittelemme tyttären kanssa. Kohde ei ole vielä varmistunut, mutta matkan pitäisi olla testi unelmien toteuttamiselle. Saanko tehtyä jutun? Saanko hyviä kuvia? Saanko "myytyä" tarinan?

Tätä kaikea on tullut mietittyä syksyn ruskaa ihaillessa. Alla oleviin kuviin liittyy siis paljon kysymyksiä, haaveita ja toiveita.

No, hoidetaan tämä syöpä ensin aisoihin. Kyllä elämä kantaa. Life is beautiful.​

Historian ja luonnon ystäville Espoo on aarreaitta. Luontokohteiden lisäksi nykyisestä kotikaupungistani löytyy muuan muassa museoita, kartanoita ja muotopuutarhoja. Yksi suosikeistani on Träskändan kartano puistoineen. Järvenperässä sijaitsevassa kartanossa en ole sisällä käynyt ja odotankin sitä aikaa, kun kartano kunnostetaan ja sitä pääsee katsomaan. Tätä ei ehkä vielä lähiaikoina tapahdu, sillä kartanon tulevaisuus taitaa olla vielä avoin. Useampi hoiva- ja ravintola-alan yrittäjä on kuulemma ollut paikasta kiinnostunut, mutta samaan aikaan Träskändan kartanon ystävät ry kerää edelleen nimiä kuntalaissaloitteeseen, jonka tavoitteena on saada kartano kuntalaisten käyttöön. 

Träskändan puistoa nimitetään myös Auroran puistoksi. Aurora Karamzinilla on ollut merkittävä rooli kartanon historiassa.

Kartanon pihasta löytyy myös Auroran muistokivi. Pronssireliefin siihen on tehnyt kuvanveistäjä Heikki Nieminen.

Espoon kaupungin sivuilla todetaan, että
"Träskändan kartanopuisto on Museoviraston ja ympäristöministeriön kartoittama ja luokittelema valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö ja luonnonsuojelualue. Träskändan kartanopuiston alueesta muodostettiin luonnonsuojelualue vuonna 1961. Träskändan kartano ja Aurora Karamzin ovat kulttuurihistoriallisesti arvokas osa Suomen historiaa. Kartanon päärakennus on yksi Espoon merkittävimmistä arvorakennuksista."

Kohde on ehdottomasti käymisen arvoinen. Toivottavasti Espoon kaupunki löytää meille kaikille mieluisan ratkaisun, onhan sillä ollut mahdollisille yrittäjillekin ehtona, että ainakin osa tiloista sekä puisto säilyvät kaikille avoimina.

The wonderful Winter Garden in Helsinki, Finland - worth visiting...
12.6.-4.9.2016 Yayoi Kusama - Narcissus Garden