​​​Galleria Allin näyttelyssä oli omien valokuvieni lisäksi esillä Seija Floderuksen valokudonnaisia sekä Päivi Sivosen valokuvia. Yhteistä meille on paluumuuttajuus ja elämän suuret muutokset: me kaikki olemme asuneet vuosia ulkomailla ja kokeneet elämässämme monenlaisia vaiheita. Elämä on tuonut sekä saavutuksia että menetyksiä. Näyttelyn aiheen ”Tervetuloa valo!” oli tarkoitus tuoda esille meille tärkeän, yhteisen teeman sekä taiteessa että elämässä. Elämässäkin on eri vuodenaikoja, mutta tärkeintä on valo, joka aina jossain vaiheessa taas saapuu ja kirkastaa kaiken. 



Seija Floderuksen kudotut työt ovat ainutlaatuisia yhdistelmiä kupariloimesta, silkistä, puuvillasta ja pellavasta. Kuviot niihin syntyvät merilasista ja teoksiin mukaan kudotuista valokuiduista. Kansainvälisyys, ehtymätön rakkaus luontoon ja mielenkiinto kudottuun taiteeseen ovat hänellä kantava voima luovuuteen.

Päivi Sivonen kulkee mielellään kameran kanssa sekä luonnossa että kaupungissa kuvaten löytämiään pieniä yksityiskohtia. Valo, värit ja muodot ovat tärkeitä hänen kuvissaan. Näyttelyssä esillä olevassa teossarjassa hän on pyrkinyt kuvaamaan, miten erilaista valo on eri vuodenaikoina.

Omat näyttelytyöni olivat pieni katsaus Suomen luontoon.

Kevät vierähti kevättä odotellessa. Kevään sijasta tulikin kesä. Yhden päivän aikana luonto havahtui horroksestaan, ja nyt mennään niin kovaa, ettei kuvaaja pysy perässä... Kirsikankukat peittyvät jo lehtien taakse, valkovuokkokentät loistavat enää vain varjoisissa metsissä. Rentukoita näin tänään ensimmäistä kertaa. Ja tietenkin juuri tämän henkeäsalpaavan vauhdin keskellä kamerani perusputki sanoi sopimuksensa irti! Se toinen (niin, objektiiveja vain kaksi!) on niin raskas, että autolla pitäisi päästä ihan kohteen viereen. Ei kuulosta luontokuvaajan valinnalta. Mutta jalat eivät vielä kanna kunnolla, on pakko tunnustaa tosiasiat.

Meillä on juuri näyttelykin menossa. Keravalla Kuumart ry:n Alli-galleriassa on esillä Seija Floderuksen metallikudonnaisia sekä Päivi Sivosen valokuvataidetta. Muutaman maisemakuvan sain sinne valmisteltua, mutta nyt harmittaa, etten panostanut enemmän. Olin aika varma, ettei näyttelyä pystyttäisi pitämään koronarajoitusten vuoksi. (Selityksen makua?). No, saimme ollakin ensimmäiset, jotka tauon jälkeen toteuttivat näyttelynsä. Lehteenkin päästiin varmaan juuri siksi. 

Mitä tämä kesä tuo tullessaan? Terveyttä? Iloa? Matkoja (vihdoin)? Perheen ja ystävien tapaamista? Töitä ja tuloja taiteesta? Uutta virtaa kuvaamiseen (ja uusia laitteita)? 

Lotto tehty.