Kartanoita ja vanhoja taloja Joulukuussa 2022 Yksi lempikohteistani Espoossa on Åminnen kartano Kurttilassa. Kartano on Espoon kaupungin omistuksessa ja on ollut tyhjillään jo useamman vuoden. Kaupungilla ei ole sille käyttöä ja sen tarkoituksena onkin myydä kartano. Se on kuitenkin suojeltu ja voidaan kunnostaa vain rajattuihin käyttötarkoituksiin. Kortteli oli tarkoitettu yleisten palveluiden käyttöön, mutta jatkossa se on tarkoitus asettaa asuin-, liike- ja toimistorakennusten alueeksi. Vielä ei ole ollut - ainakaan julkisuudessa - tietoa mahdollisista ostajista. Kartanon ympäristö on kaavoitettu pientaloalueeksi siten, että kartano, sen puutarha, autotalli ja kartanon takana oleva historiallinen alue suojellaan jatkossakin. Åminne nimenä alueella on ollut 1830-luvulta asti, mutta nykyisen kartanorakennuksen pohjoispuolella on myös historiallisen ajan kyläpaikka Mulby/Petas. Eli asutusta samalla mäellä on ollut jo keskiajalta alkaen. Kaupunki teetti kartanosta yhdessä Saatsi Arkkitehdit Oy:n kanssa kattavan rakennushistoriaselvityksen. Selvityksessä on paljon hienoja vanhoja kuvia kartanon vaiheista, kannattaa lukea! Toivottavasti tämä helmi saadaan pian kuntoon ja meille kaikille yhteiseen käyttöön! PS. Kiitokset Espoon kaupungimuseolle lisätiedoista! Lähde
0 Comments
Lue myös Kartanoita ja vanhoja taloja  10/2022  Kuva: Matti Huuhka, Espoo KAMU - 1983 Träskbyn eli Järvikylän alue on valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä viljelymaisemineen ja arvokkaine vanhoine rakennuksineen. Alueella on asuttu jo kauan: peltojen vierestä on löytynyt useita kivikauden asuinpaikkoja. Träskbyn kylä kuuluu Espoonkartanon alueeseen. Kuvissa (yllä) oleva Sågars oli "Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema" -kirjan mukaan vuonna 1540 yksi Träskbyn kolmesta talosta. Se oli aluksi niistä köyhin ja oli välillä tyhjilläänkin, mutta 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa se sai Espoonkartanon rälssilampuotitilan aseman. Nykyinen päärakennus on todennäköisesti ollut samalla paikalla jo satoja vuosia, tosin sitä toki on jatkettu ja muuteltu vuosien saatossa. Löysin tämän idyllisen kylän sattumalta etsiessäni uusia kuvauskohteita Espoonkartanon alueella. En ollut aiemmin perehtynyt alueen historiaan tarkemmin, vaikka kartanon alue siltoineen ja koskineen oli jo tuttua, olinhan vieraillut alueella kuvaamassa eri vuodenaikoina. Tällä kertaa poikkesin kuitenkin uudelle sivutielle - ja aivan kuin olisin sukeltanut ihan toiseen aikakauteen! Otin muutamia kuvia. Yhtä vanhaa pellolla ollutta rakennusta kuvatessani viereeni tuli paikallinen isäntä, joka ihmetteli, miksi kuvasin. Kun kerroin ihastuneeni maisemaan, hän esitteli vastapuolella olleen Sågarsin talon ja kertoi, että sinnekin saisi tulla kuvaamaan, talo olisi todella vanha ja varmasti mielenkiintoinen. Silloin en kehdannut mennä ja se harmittaa vieläkin! Ehkä uskallan nyt tämän kirjoituksen jälkeen? Lainasin kirjastosta "Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema" -kirjan, josta löytyi lisää tietoa kylästä. Kirjassa Sågarsin päärakennusta kuvataan seuraavasti: "Rakennushistorialtaan mielenkiintoinen, hyvin säilynyt, vanha päärakennus. Kaunis pihapiiri. Tärkeä osa Träskbyn kylä- ja maisemakokonaisuutta." Vanhan kylätien ja talon välissä on vaikuttava vanha kiviaita. Kesällä ympäröivät pellot ja kylän muut vanhat rakennukset ovat kauneimmillaan, mutta myös syksyn värit ovat kylässä upeita. Mankinjoki halkoo peltomaisemaa ja luo oman viehätyksensä alueelle. Järvikylän alue on suojeltu ja mikäli sinne tehdään uudisrakennuksia, ne täytyy hyväksyttää ja niiden tulee sopia alueen ilmeeseen. (Haasteita on ollut lupien saamisessa, mutta lähinnä Espoon rakennusvalvonnan ruuhkautumisesta johtuen). Hienoa, että tämä arvokas kylä säilyy!  2019 Huom. Kiitokset vielä Espoon kaupunginmuseolle, joka ystävällisesti digitoi kolme uutta Matti Huuhkan kuvaa Sågarsista! Erkki Härön kuva Träskbyn kylätiestä löytyy myös Finnasta.
Old houses and manors - new series  Navalan kartano, Kirkkonummi 10/2022 JohdantoOlen edesmenneiden isäni Unto Tervon ja isoäitini Toini Eerolan tapaan vanhojen talojen ja kartanoiden lumoissa. Isoäitini oli viettänyt lapsuutensa isosiskonsa kartanossa ja oli saanut sieltä innoituksensa kartanokulttuuriin ja erityisesti puutarhanhoitoon. Siirtyessään sotavuosien jälkeen ison talon emännäksi Kalvolaan hän toi tullessaan puutarhamallin, jonka erikoisia kukkia ja kasveja naapurit ihmettelivät - ja lopulta alkoivat itsekin kasvattaa. (Isoäidin ("Suurmummin") ja minun yhteisistä seikkailuista myöhemmin lisää). Isäni taas oli historiasta kiinnostunut, eikä arkaillut ajaa vanhojen talojen pihaan kyselemään - äitini kauhuksi - talojen historiasta. Olen kamerani kanssa kierrellyt pitkin Espoota ja Kirkkonummea miettien monien näkemieni kohteiden aikaisempia vaiheita. Kaikista ei ole perinteisellä google-haulla löytynyt paljonkaan tietoa. Onneksi on Helmet, Finna ja Espoon kaupunginmuseo! Espoossa ja Kirkkonummella on paljon näitä historiallisia paikkoja, taloja ja kartanoita, joiden säilymistä niin kovasti toivon. Osa rakennuksista on yksityisomistuksessa ja uskonkin, että niihin panostetaan. Entä sitten kaupungin/kunnan omistamat kiinteistöt, joiden kunnostamiseen ei ole resursseja? Miten niiden tulevaisuus taataan? Yksityisomaisuuteen päätyminen on tietysti yksi ratkaisu, mutta silloin me historian harrastajat emme pääse enää käymään ja kuvaamaan niissä. Mikä taho pystyisi kunnostamaan vaikkapa Åminnen kartanon yhteiseen käyttöön? Voisihan siinä olla asuntojakin, kunhan alakerrassa olisi kahvila tai galleria. Usein näiden rakennusten pihat ja puistot ovat täysin villiintyneitä. Kuinka upeita niistä saisikaan oikeissa käsissä! Tavoitteenani on kerätä juttusarjaan kuvia ihailemistani paikoista ennen ja nyt -kuvien kera. Joitakin kohteita olen kuvannut jo useamman kerran, ja jatkan edelleen. Finnasta ja Espoon kaupunginmuseolta saan lisää kuvia. Ehkäpä tästä projektista syntyy vielä kuvakirja?
LähteitäOlen innolla tutustunut Espoon kaupunginmuseon ja Finnan kokoelmiin sekä lainannut kirjastosta monta eri teosta. Tässä mieluisimmat:
Suosikkialueitani Espoossa ovat Järvikylä (Träskby), Kurttila, Kauklahti, Träskända, Glims ja Finns. Kirkkonummea vasta tutkin tarkemmin, mutta nyt jo vanhat kartanot Navala ja Eerikinkartano ovat päässeet listalleni. Matka jatkuu, ja lisätiedot tuovat varmaan taas uusia kohteita tulevaan sarjaani! Visit Espoo jewels - Träskända manor & Aurora park  Kartanon päärakennus Historian ja luonnon ystäville Espoo on aarreaitta. Luontokohteiden lisäksi nykyisestä kotikaupungistani löytyy muuan muassa museoita, kartanoita ja muotopuutarhoja. Yksi suosikeistani on Träskändan kartano puistoineen. Järvenperässä sijaitsevassa kartanossa en ole sisällä käynyt ja odotankin sitä aikaa, kun kartano kunnostetaan ja sitä pääsee katsomaan. Tätä ei ehkä vielä lähiaikoina tapahdu, sillä kartanon tulevaisuus taitaa olla vielä avoin. Useampi hoiva- ja ravintola-alan yrittäjä on kuulemma ollut paikasta kiinnostunut, mutta samaan aikaan Träskändan kartanon ystävät ry kerää edelleen nimiä kuntalaissaloitteeseen, jonka tavoitteena on saada kartano kuntalaisten käyttöön.  Träskändan puistoa nimitetään myös Auroran puistoksi. Aurora Karamzinilla on ollut merkittävä rooli kartanon historiassa. Kartanon pihasta löytyy myös Auroran muistokivi. Pronssireliefin siihen on tehnyt kuvanveistäjä Heikki Nieminen. Espoon kaupungin sivuilla todetaan, että "Träskändan kartanopuisto on Museoviraston ja ympäristöministeriön kartoittama ja luokittelema valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö ja luonnonsuojelualue. Träskändan kartanopuiston alueesta muodostettiin luonnonsuojelualue vuonna 1961. Träskändan kartano ja Aurora Karamzin ovat kulttuurihistoriallisesti arvokas osa Suomen historiaa. Kartanon päärakennus on yksi Espoon merkittävimmistä arvorakennuksista." Kohde on ehdottomasti käymisen arvoinen. Toivottavasti Espoon kaupunki löytää meille kaikille mieluisan ratkaisun, onhan sillä ollut mahdollisille yrittäjillekin ehtona, että ainakin osa tiloista sekä puisto säilyvät kaikille avoimina. Kuvia (klikkaa isommaksi)The four seasons of Oitbacka Manor  Oitbackan kartanon talvipuutarha, Orangeri, joulukuussa 2017. Olen vuosikausia ajellut ympäri Kirkkonummea, milloin tyttären ratsastustuntien kuskina, milloin vain kauniita maisemia katselemassa. Matka on usein kulkenut Oitbackan (Oitmäen) kautta, enkä ole voinut olla ihastelematta upean Oitbacka Gård -kartanon ympäristöä. "Olo on kuin ulkomailla" -sanonta ei ole klisee tässä kohtaa. Keski- ja Etelä-Euroopan (ja Venäjän kulta-aikojen) vaikutuksen voi aistia rakennuksista sekä puiston mallista. Kartanosta ja sen ympäristöstä voi lukea paremmin www.oitbacka.fi -sivustolta, minä valokuvaajana olen yrittänyt nauttia paikan esteettisyydestä, eläimistä ja kauniista vuodenaikojen vaihteluista, joihin tässä kirjoituksessa keskityn. Ennen minulla oli tapana poiketa viehättävään sisustusliikkeeseen Country Whiteen kahville, mutta liike on hiljattain muuttanut Espooseen. Liike sijaitsi kartanon uljaassa vanhassa tallissa. Kirjoitin siitä joskus blogiinikin. Kahvilaa ei tällä hetkellä siis ole, mutta on kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkea alueelle vielä kehitellään. Hää- ja kuvauspaikkana Oitbacka joka tapauksessa on jo paikkansa varmistanut. Lempipaikkani on kartanon idyllinen talvipuutarha, Orangeri, joka toimii nykyään erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana. Siellä vietetään häitä, kihlajaisia, kastetilaisuuksia, konsertteja sekä kuvaussessioita. Olen nähnyt upeita hääpukukuvia, sisustuskuvia sekä konserttikuvia. Juhlatilan valaistus on suurten ikkunoiden ansioista uskomattoman kaunis. Rakennuksen yläkerrassa on viehättävä, kartanomainen hääsviitti. (sain kuvata sen ja laitan siitä oman postauksen myöhemmin). Alakerran pakkahuonetta on käytetty tilaisuuksissa baarina. Takaosan takkahuonetta täydentää moderni keittiö. Jos minä vielä kerran...vitsi vitsi... no, pitäisin vaikka syntymäpäiväjuhlat, niin tämä olisi se paikka.  Kartanon mailla viihtyvät myös ylämaankarjasonnit Carl, Pegasus ja Runeberg. Joulukuu 2017 Eläinrakas kartanonomistaja pitää alueellaan lampaiden lisäksi kolmea vaikuttavaa herraa, nimittäin Carlia, Pegasusta ja Runebergia. Ylämaankarja (Highland Cattle) on alunperin lähtöisin Skotlannista ja se tulee toimeen karuissakin oloissa. Se voi olla ulkona ympäri vuoden. Varsinkin lumisella säällä sonnikaverusten käyskentely Oitbackan aitauksessa on vaikuttava näky.  Lampaat, nuo tärkeät perinnemaiseman ylläpitäjät, nauttivat puiston reiteistä. Jokainen vuodenaika täällä on kaunis. Voin vain kuvitella, kuinka romanttisia hääkuvia saisi keväällä Orangerin vieressä kasvavien omenapuiden alla...  Kesä tietenkin on kartanon kiireisintä aikaa. Orangerin häät ja muut juhlat keskittyvät yleensä viikonloppuihin, mutta esimerkiksi kuvauksia tehdään pitkin viikkoa. Odotan innolla, mitä tapahtumia yleisölle tarjotaan tulevana kesänä. Vuonna 2017 ohjelmassa oli Vuoden luontokuvat 2016 -näyttely, kevätkonsertti, taiteiden yö ja kauden päätteeksi Kirkkonummen kamarimuusikoiden konsertti Suomi100-juhlavuoden kunniaksi.
 Oitbackan syksykin on kaunis. Tammien ja muiden lehtipuiden lehdet ovat kauneimmillaan, vilja kypsyy laajoilla pelloilla ja uudessa omena-tarhassa voi aistia jo tulevien vuosien sadon (suunnitteilla kartanon oma siideri). On hienoa, että tällaisia paikkoja on olemassa. Perinteitä ja kulttuuria arvostavat suomalaiset rakastavat kartanoita ja niiden hoidettuja ympäristöjä. Hatunnosto kaikille niille, jotka jaksavat - ja pystyvät- näitä paikkoja ylläpitämään!  Entisen tallin edustaa alkusyksystä, 2017  Italialaisen huvila-arkkitehtuurin mukainen kartanon päärakennus on rakennettu 1866-1876. Se ja sen lähiympäristö ovat yksityisaluetta. Oitbacka Gård -kartano luokitellaan Museoviraston "Valtakunnallisesti merkittäviin rakennusympäristöihin RKY". Lue lisää Kartanon kotisivu #oitbackagård *** Tämä ei ole kaupallinen postaus. Minulla on ollut kunnia erikoisluvalla kuvata aluetta omaa portfoliotani varten.*** What would you show in Tallinn, for someone coming for the first time?  Useiden Tallinnan vierailujen jälkeen ilahtuu uusista kokemuksista ja uusista paikoista. Entä kun matkalla on mukana joku, joka on ensimmäistä kertaa Tallinnassa? Ei silloin voi jättää väliin perinteistä turistikierrosta vanhassa kaupungissa. Aikaisemmin matka satamasta on taittunut helposti kävellen, mutta kokemuksen tuomalla varmuudella parasta on ottaa edullinen taksi terminaalista suoraan vanhan kaupungin korkeimmalle paikalle, Toompean mäelle. Kun vielä kuljettajalle kertoo haluavansa näköalapaikalle, päiväreissu saa hyvän alun. Ajallisesti siinä ei tosin voita, sillä vanhaa kaupunkia ympäröi muuri, jota taksikuski tuntuu kiertävän ikuisuuden. Mäellä on (ainakin) kaksi hyvää näköalapaikkaa. Huonoa onneamme tosin oli kolmen risteilyaluksen saapuminen samaisena aamuna, joten alkuun olimme saada ahtaan paikan kammon yrittäessämme saada saksalaisilta "Lebensraumia"... Parasta Tallinnan vanhassa kaupungissa ovat sen rakennukset ja kapeat kadut, joilla voi unohtaa ajankulun (elleivät turistilaumat palauttaisi jatkuvasti maan pinnalle). Entisenä oppaana tosin minua miellytti nähdä oppaiden mikit ja turistien kuuntelulaitteet - enää ei tarvitse kuunnella oppaiden kilpakiljuntaa nähtävyyksien äärellä. Sateisesta säästä huolimatta kaupunki oli kaunis: kahviloiden ja terassien kukat saivat iloiselle mielelle. Seuraavalla kerralla onkin vuoro käydä Kalamajan ja Telliskiven alueilla. VisitTallinn - sivuilta löytyy lisää ihania kohteita. Viron kartanot ja linnat ovat listalla myös, eli VisitEstonia - sivustoa selaamaan. Kuvagalleria "Turisteja"(klikkaamalla kuvat saa isommaksi) Kuvagalleria "Tallinnan rakennuksia sekä mielenkiintoisia yksityiskohtia"(klikkaamalla kuvat saa isommaksi) When in Helsinki, a visit to Tuomarinkylä manor is ideal for those who love old manor houses, gardens, horses and good food  Vaikka Tuomarinkylän kartano sijaitsee vain vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta, niin siellä voi siirtyä todella aivan toisenlaiseen aikaan ja paikkaan. Se on täydellinen maaseudun ja kartanoelämän idylli, jonka upea vanha puisto, kauniit luontopolut, vehreät maisemat, ratsastuskoulu, vaate- ja sisustusliikkeet Country White ja BYPIAS sekä tasokas Dumari-ravintola houkuttelevine terasseineen tekevät siitä mielenkiintoisen kohteen kaupungin kiireeseen kyllästyneelle. Kartanon päärakennus on tehty kivestä 1790-luvulla ajan kustavilaiseen tyyliin. Nykyään tilan omistaa Helsingin kaupunki. Kaupunginmuseo toimi siellä vuodesta 1962 vuoteen 2013. Sinänsä harmi, että kaupungin taloustilanne ei mahdollistanut enää museotoimíntaa Tuomarinkylässä (toiminta keskittyy nykyään Senaatintorin tiloihin). Jotain elämää - Dumarin ja ratsastuksen lisäksi - tänne pitäisi saada. Alue on Museoviraston määrittelyn mukaan valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristo (RKU). Näin historiasta, maaseudusta sekä kartanoista kiinnostuneelle Tuomarinkylän kartano on erittäin suositeltava käyntikohde. Kuvagalleria |
Archives
December 2022
AuthorEija Tervo - Photographer and Instructor of marketing and social media, from Espoo, Finland.  |
