Olen vuosikausia ajellut ympäri Kirkkonummea, milloin tyttären ratsastustuntien kuskina, milloin vain kauniita maisemia katselemassa. Matka on usein kulkenut Oitbackan (Oitmäen) kautta, enkä ole voinut olla ihastelematta upean Oitbacka Gård -kartanon ympäristöä. "Olo on kuin ulkomailla" -sanonta ei ole klisee tässä kohtaa. Keski- ja Etelä-Euroopan (ja Venäjän kulta-aikojen) vaikutuksen voi aistia rakennuksista sekä puiston mallista. Kartanosta ja sen ympäristöstä voi lukea paremmin www.oitbacka.fi -sivustolta, minä valokuvaajana olen yrittänyt nauttia paikan esteettisyydestä, eläimistä ja kauniista vuodenaikojen vaihteluista, joihin tässä kirjoituksessa keskityn.

Ennen minulla oli tapana poiketa viehättävään sisustusliikkeeseen Country Whiteen kahville, mutta liike on hiljattain muuttanut Espooseen. Liike sijaitsi kartanon uljaassa vanhassa tallissa. Kirjoitin siitä joskus blogiinikin. Kahvilaa ei tällä hetkellä siis ole, mutta on kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkea alueelle vielä kehitellään. Hää- ja kuvauspaikkana Oitbacka joka tapauksessa on jo paikkansa varmistanut.

Lempipaikkani on kartanon idyllinen talvipuutarha, Orangeri, joka toimii nykyään erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana. Siellä vietetään häitä, kihlajaisia, kastetilaisuuksia, konsertteja sekä kuvaussessioita. Olen nähnyt upeita hääpukukuvia, sisustuskuvia sekä konserttikuvia. Juhlatilan valaistus on suurten ikkunoiden ansioista uskomattoman kaunis. Rakennuksen yläkerrassa on viehättävä, kartanomainen hääsviitti. (sain kuvata sen ja laitan siitä oman postauksen myöhemmin). Alakerran pakkahuonetta on käytetty tilaisuuksissa baarina. Takaosan takkahuonetta täydentää moderni keittiö. Jos minä vielä kerran...vitsi vitsi... no, pitäisin vaikka syntymäpäiväjuhlat, niin tämä olisi se paikka.

Eläinrakas kartanonomistaja pitää alueellaan lampaiden lisäksi kolmea vaikuttavaa herraa, nimittäin  Carlia, Pegasusta ja Runebergia. Ylämaankarja (Highland Cattle) on alunperin lähtöisin Skotlannista ja se tulee toimeen karuissakin oloissa. Se voi olla ulkona ympäri vuoden. Varsinkin lumisella säällä sonnikaverusten käyskentely Oitbackan aitauksessa on vaikuttava näky. 

Jokainen vuodenaika täällä on kaunis. Voin vain kuvitella, kuinka romanttisia hääkuvia saisi keväällä Orangerin vieressä kasvavien omenapuiden alla...

Kesä tietenkin on kartanon kiireisintä aikaa. Orangerin häät ja muut juhlat keskittyvät yleensä viikonloppuihin, mutta esimerkiksi kuvauksia tehdään pitkin viikkoa. Odotan innolla, mitä tapahtumia yleisölle tarjotaan tulevana kesänä. Vuonna 2017 ohjelmassa oli Vuoden luontokuvat 2016 -näyttely, kevätkonsertti, taiteiden yö ja kauden päätteeksi Kirkkonummen kamarimuusikoiden konsertti Suomi100-juhlavuoden kunniaksi.

Oitbackan syksykin on kaunis.
Tammien ja muiden lehtipuiden lehdet ovat kauneimmillaan, vilja kypsyy laajoilla pelloilla ja uudessa omena-tarhassa voi aistia jo tulevien vuosien sadon (suunnitteilla kartanon oma siideri).

On hienoa, että tällaisia paikkoja on olemassa. Perinteitä ja kulttuuria arvostavat suomalaiset rakastavat kartanoita ja niiden hoidettuja ympäristöjä. Hatunnosto kaikille niille, jotka jaksavat - ja pystyvät- näitä paikkoja ylläpitämään!

Oitbacka Gård -kartano luokitellaan  Museoviraston "Valtakunnallisesti merkittäviin rakennusympäristöihin RKY". Lue lisää
Kartanon kotisivu
Facebook
Instagram 
​#oitbackagård 

Yleensä loppusyksy ja alkutalvi kuluvat joulua odotellessa - tänä vuonna ne kuitenkin menivät talvea odotellessa. Tavallisesti joulu katkaisee talven pimeän osuuden ja antaa toivoa tulevasta keväästä ja valosta, kodit täyttyvät kynttilöistä, tuoksuvista hyasinteista ja muista kukista.  "Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan, pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan". Eipä tullut kesä tänä vuonna talven keskelle, vaan joulu tuli keskelle kesää.

Tänä vuonna ei ole  tarvinnut vielä vaihtaa lasitetun parvekkeen pelargoniaa kanervaan (nuppuja tulee edelleen). Vaikka pimeyttä on riittänyt, niin välissä olleet aurinkoiset ja lämpöiset päivät ovat saaneet luonnon sekaisin. Pajunkissat kukkivat, Urjalassa on nähty perhonen ja jossain muualla sammakko. Jouluviikolla! Saunalahteen hiljattain avatun S-marketin läheisyydessä sekoilee varhaisteinien polkupyöräjengi kuin keväinen vasikkalauma laitumella. 30 asteen pakkanen pitäisi kyllä pojat kurissa ja kotona... Vielä ei ole talvi päässyt täällä etelässä autoilijoitakaan yllättämään (muutamaa liukasta aamua lukuunottamatta). Päivittelemistä riittää - suomalaiset ovat oppineet sää-smalltalkin.

Aika kultaa muistot ja vaikka toisaalta haikailemme romanttista valkeata joulua (varsinkin me valokuvaukseen hurahtaneet), niin karu totuus on kuitenkin se, että olemme päässeet helpolla.  Ei ole kitinää liian hitaasta aurauksesta tai liian vähäisestä sannoittamisesta. Ei tarvitse aamuisin kaivaa lapiolla autoa esiin lumihangesta. Eikä kaupungilla parkkipaikkaa kinosten alta. (Jokunen talvi sitten kaupoista loppuivat lapiot, ja viimeisetkin lasten leikkilapiot myytiin loppuun. Nyt on varmaan ylitarjontaa). Ei tarvitse pyytää apua lumeen juuttuneen auton hinaamiseen. Ei ole sairaalan päivystyksessä kipsattavien jonoa. Ei tarvitse päivitellä hankeen nukahtaneiden kohtaloa. Talvi ei edes ole kauniin valkoinen etelässä, ehkä vain hetken lumisateen jälkeen. Tällaiseen keskieurooppalaiseen talveen voisi jopa tottua.

Täytyy toisaalta kuitenkin myöntää, että pieni kirpeä pakkanen voittaa kyllä vesisateen. Juuri näin joulun alla kaipaa sitä raikkaan pakkasilman tuoksua vuodevaatteiden ja mattojen tuulettamisen jälkeen. Ilman lunta pimeys on todella mustaa, eikä iltalenkille tee mieli lähteä.  Aurinkoisina päivinä täytyy keksiä kaikki mahdolliset tekosyyt, jotta ehtisi ulos ottamaan muutaman kuvan. Sairaana täytyy terveysasemalta palatessa poiketa rannan kautta kotiin, jotta saisi talteen ne valoisat hetket. Lumi auttaisi asiaa kummasti.

Jos tämä meno jatkuu, kotimainen Riesling ei ole kohta enää mikään muutamien harrastajien päiväuni, vaan seuraava vientivalttimme. Tosin juhannuksena mittari näytti samaa lämpötilaa kuin nyt viikko sitten - toivottavasti vuodenaikoja olisi meillä jatkossa kuitenkin edelleen neljä...

​Nauttikaamme tänä vuonna mustasta joulusta. Lunta tulee vielä varmasti.

Muutamia kuvia joulukuisesta Espoosta (klikkaa kuvat suuremmiksi)