Syksy on ollut jälleen kaunis. Ankeata marraskuuta odotellessa olemme saaneet nauttia upeasta ruskasta myös täällä etelässä.

Iloa on löytynyt siis läheltä. Kotipihan pensaista ja lähialueen metsistä on saatu hienoja kuvia talteen. Ensimmäiset pakkasyöt ovat tuoneet väreihin hienoja sävyjä, ja toisaalta sateiset päivät ovat antaneet niihin kiiltäviä efektejä. Pelkkä iPhone on ollut riittävä ottamaan näitä aarteita talteen.

Tässä syksyn aikana on tullut myös mietittyä omaa kuvaamistaan. Mikä on se oma polkuni? Nautin kauniiden asioiden ja paikkojen kuvaamisesta. Ihmisiä haluaisin kuvata, mutta siinä olen vielä arka, pelkään ohjaamista ja mallin vaivaamista (!). Muutama entinen opiskelijakollega miettii samaa, mutta useimmat ovat jo löytäneet oman erikoisalansa. Mikä on se minun erikoisuuteni? Kaunis kuva on miellyttävä, mutta mitä muuta se merkitsee? Ei elämäntyö voi olla pieni huomion hetki instagramissa. Teenko kuvakirjan, keskitynkö bloggaamiseen, teenkö sisustustauluja? Tilaustöitä? Yritänkö tarjota juttuja lehtiin? Matkailu ja puutarha kiinnostavat kuvausmielessä. Rakastan kuvata kauniita kohteita, ja entisenä matkailualan ammattilaisena kaipuu tien (ja pilvien) päälle on kova. Fyysinen kunto ja käynnissä olevat syöpähoidot rajoittavat unelmien toteuttamista vielä, mutta kyse onkin kevään suunnitelmista. Ensimmäinen etappi olisi jo helmikuun matka, jota suunnittelemme tyttären kanssa. Kohde ei ole vielä varmistunut, mutta matkan pitäisi olla testi unelmien toteuttamiselle. Saanko tehtyä jutun? Saanko hyviä kuvia? Saanko "myytyä" tarinan?

Tätä kaikea on tullut mietittyä syksyn ruskaa ihaillessa. Alla oleviin kuviin liittyy siis paljon kysymyksiä, haaveita ja toiveita.

No, hoidetaan tämä syöpä ensin aisoihin. Kyllä elämä kantaa. Life is beautiful.​

Suomalaisilla on tunnetusti luonteva suhde metsään. Metsä rauhoittaa, metsä antaa elantoa, metsä antaa virikkeitä. Metsän terveysvaikutukset saavat tällä hetkellä paljon huomiota myös maailmalla. Time-lehden artikkeli "‘Forest Bathing’ Is Great for Your Health. Here’s How to Do It" saa lukijoita ympäri maailmaa. Artikkelin taustalla on japanilaisen tohtori Qing Li'n kirja  "Forest Bathing: How Trees Can Help You Find Health and Happiness", jossa opastetaan, kuinka puut auttavat meitä onnellisiksi. Vaikka me suomalaiset asian jo tiedämmekin, taidan hankkia kirjan lukeakseni, miten japanilaiset asian näkevät ja perustelevat.

Omaa metsäterapiaa olen nyt saanut harjoittaa Tuusulan puhtaissa metsissä. Valokuvausopinnot ovat jäissä elokuuhun saakka, terveysprojektit ovat toistaiseksi etusijalla. Ehkä metsäkylvyt auttavat, vaikka selkäkipuisen voi olla välillä hankalaa loikkia poluilla olevien juurakoiden (ja käärmeiden!) yli. Mikä ei tapa, se vahvistaa...

Lainakamera auttaa pahimpaan kuvausikävään, ja jotain saalista sentään metsästä tuli saatua (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi).
​

Morning walk in beautiful Haukilahti marina, Espoo Finland

Hieno aamu ja Haukilahden rannat, voiko parempaa starttia päivälle toivoa. Kamera matkaan ja koiran kanssa lenkille. (Toisaalta koira ja kamera ovat vaarallinen yhdistelmä, kuvat ovat usein tärähtäneitä ja kerran jopa mättäälle toviksi jäänyt kameralaukku lähti omille teilleen - onneksi sentään palautui rehellisen nuorukaisen ansiosta).

Yleensä niin ruuhkaisella rantaraitilla oli vain muutama koiranulkoiluttaja, lenkkeilijä ja aamuvuoroon töihin kiirehtivä kansalainen (lomansa pitänyt tai sitä odottava). Hoitokoira Poko yritti sitten sitäkin innokkaammin päästä koirakavereiden juttusille (lue: nuuhkimaan). Pilvetön taivas ja tyyni meri olivat liiankin sieviä kuvattaviksi, mutta muutama kanadanhanhi poikasineen sekä vierasvenesataman veneet sentään tarjosivat jotain viihdykettä. (Valokuvaajan taivashan on ukonilma salamoineen ja vaahtopäisine laineineen...)

Tavoitteena minulla on kerätä lempipaikkojeni kuvia, erityisesti uudesta kotikaupungistani Espoosta. Espoon historiaa ja perinnemaisemia kuvatessani esikuvanani on valokuvataiteilija Taneli Eskola, jonka miltei melankolisen romanttisia kuvia niin kovasti ihailen. Sain lahjaksi valokuvakirjan "Seurasaari - Puisto meren syleilyssä", jonka upeat kuvat ovat juuri Eskolan ottamia.

Tässä "sarjassani" olen aikaisemmin kirjoittanut Kummelivuoren aarteesta (rautakautinen muinaishauta Saunalahdessa),  auringonlaskusta Fiskarsinmäellä (Magic in the woods) sekä lyhyesti maininnut Bastvikin kartanon , jossa olimme ystävän kanssa kahvilla. Tulevien kuvakertomusten lista on todella pitkä (Frisansin mäki, Kauklahti, Mankki, Bodom...)
​

(klikkaa kuvat isommiksi)

Kesäloma on seikkailujen aikaa. Luulin tuntevani Espoota jo aika hyvin, mutta vasta kirjastosta hankittu Kotinurkilta kallioille: Espoon luontokohteet -retkiopas osoitti, kuinka paljon täällä on vielä nähtävää. Oli pakko kiivetä myöhäisillasta huolimatta heti Kummelivuorelle, sillä oppaan mukaan sen laella olisi pronssikautinen muinaishauta. Kävelyreitiltä olen poikennut aiemmin vain talvella ihastelemaan upeaa auringonlaskua, mutta lumen alta en ole mitään röykkiötä huomannut. Nyt se löytyi helposti ja olihan Museovirasto laittanut siihen oikein kyltinkin. (Kunpa laittaisivat vielä kyltin kävelyreitiltäkin, kuinka moni liikkuja edes tietää tästä aarteesta...)

Hauta on todella vaikuttavan näköinen! Wikipedian mukaan iso röykkiö tarkoittaa isoa kihoa, joten ihan pieni päämies ei Saunalahdessa liene majaillut. Röykkiö- eli rauniohautoja on Suomen lisäksi ainakin Ruotsissa ja Virossa, useimmiten rannikoilla korkeilla paikoilla. Melkein Saunalahtea vastapäätä Sarfvikin villan edustalla on muuten toinen, tosin paljon pienempi hautapaikka, pronssikaudelta sekin. (Pronssikaudeksi Suomen historiassa katsotaan aika 1500/1300 - 500 eaa.)

Arkeologiasta kiinnostuneille Museoviraston Muinaisjäännösrekisteri on oivallinen työkalu: sieltä löytyvät perustiedot Manner-Suomen kiinteistä muinaisjäännöksistä. Rekisteristä löytyy tietoja myös kohteista, joita ei ole (vielä) vahvistettu muinaisjäännöksiksi. Lisäksi listalla on muinaisesineiden löytöpaikkoja ja tietoa luonnonmuodostelmista. Espoon lista on pitkä... Osa rekisterissä olevista paikannimistä on ruotsiksi, esimerkiksi Kummelivuoren muinaishauta löytyy Bastvik Kasberget -nimen alta.

Jos kiviröykkiöt eivät kiinnosta, niin kulttuuriympäristöistä löytyy paljon paljon muuta nähtävää. Kesälomalla matkaillaan, mutta toisaalta se on oivallista aikaa tutustua kotipaikkaansakin paremmin.

Kuvagalleria (klikkaamalla suuremmat kuvat)

Ellei video näy, sen voi katsoa täältä.

A magical walk in the woods, at sunset. Fiskarsinmäki / Espoonlahden luonnonsuojelualue, Kauklahti.

Talvea ovat kaivanneet lähinnä ulkoliikunnan harrastajat sekä valokuvaajat. Jouluksi olisi tosin moni muukin halunnut kaunista valkoista lumipeitettä, ainakin some-päivitysten perusteella. Talvinen arki ei täällä etelässä välttämättä ole herkkua, mutta kyllähän lumi valaisee ja tuo ainakin vaihtelua pitkäksi venyneeseen syksyyn.

Varsinainen talvi on tulossa ensi viikonloppuna (mikäli säätiedotuksiin on uskomista), mutta nyt jo saimme täällä pääkaupunkiseudulla siihen tuntumaa. Vaikka lunta tuli vain paikoitellen, antoivat kuura ja huurre esimakua tulevasta. Oli omituista katsoa videoita Kallion sakeasta lumipyrystä, kun Saunalahdessa ei tullut lunta lainkaan. Jopa Tapiolassa oli oikeata lunta.

Instagram täyttyikin heti kotimaan kuurakukkasista ja valkeista maisemista. Toinen toistaan kauniimmat kuvat ilahduttavat toistaiseksi - nähtäväksi jää, mitä mieltä ollaan ensi viikonlopuksi luvatun kaaoksen jälkeen.

Aamuvarhaisen Jorvissa käynnin jälkeen oli pakko poiketa Kuninkaantien kautta vilkaisemaan Espoon kartanoa ja Saunalahden Kallvikin rantaa.  Matkalla näin myös Finnsin entisen kansanopiston, jossa Omnia pyörittää kokous-, juhlatila-, majoitus- ja ravintolapalveluja.

Kyllä Espoossa on kaunista - ja paljon nähtävää. Täytyypä VisitEspoon avulla tutustua paremmin tämän nykyisen kotikaupunkini talveenkin, kesäiset rantaraitit ja muut vihreät kohteet kun ovat jo aika tuttuja.

Alla muutamia kuvia matkalta (klikkaamalla suuremmaksi). Lisää talven 2015 kuvia Flickr:ssä.

Yleensä loppusyksy ja alkutalvi kuluvat joulua odotellessa - tänä vuonna ne kuitenkin menivät talvea odotellessa. Tavallisesti joulu katkaisee talven pimeän osuuden ja antaa toivoa tulevasta keväästä ja valosta, kodit täyttyvät kynttilöistä, tuoksuvista hyasinteista ja muista kukista.  "Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan, pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan". Eipä tullut kesä tänä vuonna talven keskelle, vaan joulu tuli keskelle kesää.

Tänä vuonna ei ole  tarvinnut vielä vaihtaa lasitetun parvekkeen pelargoniaa kanervaan (nuppuja tulee edelleen). Vaikka pimeyttä on riittänyt, niin välissä olleet aurinkoiset ja lämpöiset päivät ovat saaneet luonnon sekaisin. Pajunkissat kukkivat, Urjalassa on nähty perhonen ja jossain muualla sammakko. Jouluviikolla! Saunalahteen hiljattain avatun S-marketin läheisyydessä sekoilee varhaisteinien polkupyöräjengi kuin keväinen vasikkalauma laitumella. 30 asteen pakkanen pitäisi kyllä pojat kurissa ja kotona... Vielä ei ole talvi päässyt täällä etelässä autoilijoitakaan yllättämään (muutamaa liukasta aamua lukuunottamatta). Päivittelemistä riittää - suomalaiset ovat oppineet sää-smalltalkin.

Aika kultaa muistot ja vaikka toisaalta haikailemme romanttista valkeata joulua (varsinkin me valokuvaukseen hurahtaneet), niin karu totuus on kuitenkin se, että olemme päässeet helpolla.  Ei ole kitinää liian hitaasta aurauksesta tai liian vähäisestä sannoittamisesta. Ei tarvitse aamuisin kaivaa lapiolla autoa esiin lumihangesta. Eikä kaupungilla parkkipaikkaa kinosten alta. (Jokunen talvi sitten kaupoista loppuivat lapiot, ja viimeisetkin lasten leikkilapiot myytiin loppuun. Nyt on varmaan ylitarjontaa). Ei tarvitse pyytää apua lumeen juuttuneen auton hinaamiseen. Ei ole sairaalan päivystyksessä kipsattavien jonoa. Ei tarvitse päivitellä hankeen nukahtaneiden kohtaloa. Talvi ei edes ole kauniin valkoinen etelässä, ehkä vain hetken lumisateen jälkeen. Tällaiseen keskieurooppalaiseen talveen voisi jopa tottua.

Täytyy toisaalta kuitenkin myöntää, että pieni kirpeä pakkanen voittaa kyllä vesisateen. Juuri näin joulun alla kaipaa sitä raikkaan pakkasilman tuoksua vuodevaatteiden ja mattojen tuulettamisen jälkeen. Ilman lunta pimeys on todella mustaa, eikä iltalenkille tee mieli lähteä.  Aurinkoisina päivinä täytyy keksiä kaikki mahdolliset tekosyyt, jotta ehtisi ulos ottamaan muutaman kuvan. Sairaana täytyy terveysasemalta palatessa poiketa rannan kautta kotiin, jotta saisi talteen ne valoisat hetket. Lumi auttaisi asiaa kummasti.

Jos tämä meno jatkuu, kotimainen Riesling ei ole kohta enää mikään muutamien harrastajien päiväuni, vaan seuraava vientivalttimme. Tosin juhannuksena mittari näytti samaa lämpötilaa kuin nyt viikko sitten - toivottavasti vuodenaikoja olisi meillä jatkossa kuitenkin edelleen neljä...

​Nauttikaamme tänä vuonna mustasta joulusta. Lunta tulee vielä varmasti.

Muutamia kuvia joulukuisesta Espoosta (klikkaa kuvat suuremmiksi)

I miss the colourful spring in Istanbul, where they now celebrate the Tulip Festival. However, there is something so moving in the Finnish spring...

Kuinka mieliala voikaan olla kevään vaihteluista riippuvainen? Aurinkoisina kevätpäivinä suomalaiset hullaantuvat, rannat täyttyvät kävelijöistä, ensimmäiset grillikuvat ilmestyvät someen, ravintolat kaivavat terassikalusteita varastostaan ja kaikki kuvaavat kilpaa kevään etenemistä. Mutta kun aurinko onkin pilvessä, kylmä tuuli puhaltaa tai harmaa sade piiskaa kaupunkia, mieliala muuttuu yhtä nopeasti synkäksi ja harmaaksi. Puhumattakaan sitten Suomen kevääseen kuuluvista takatalvista, jolloin juuri ja juuri unohdettu kaamosmasennus nostaa taas päätään ja saa meidät helposti vaipumaan sinne uudelleen.

Toisaalta kevät etenee sitten lopulta niin nopeasti, että monen mielen valtaakin ilon sijasta haikeus. Vastahan lumi suli, nyt kukkivat jo valkovuokot - apua, kuinka nopeasti aika rientääkään. Suomalaiset ovat melankolista kansaa. Elo ihmisen huolineen ja murheineen on monelle lohduttava tunnari. Varsinkin ne onnekkaat, jotka matkoillaan saavat kokea Etelä-Euroopan (tai vaikka Keski-Euroopankin) värikkään kevään, lisäävät vielä kotimaahan jäämään pakotettujen piinaa upeilla kuvillaan, some-päivityksillään ja blogikirjoituksillaan. Itsekin tähän sortuneena tunnen nyt piikin sydämessäni. Istanbulissa kukkivat tällä hetkellä upeat tulppaanit (Lale Festivali) ja muistona vanhoista ajoista pidän edelleen maljakossa tulppaaneja.  Istanbul sai aikoinaan valtavan määrän kukkasipuleita Hollannilta kiitokseksi siitä, että tulppaani- Hollannin kansalliskukka - päätyi Hollantiin juuri Turkin kautta. Nyt niitä kukkii jo miljoonittain joka puolella Istanbulia. Siellä asuessani lähettelin kuvia ystäville kukkaloistosta kun Suomessa vielä oli lunta maassa. Nyt olen asunut jo melkein parikymmentä vuotta Suomessa ja vaikka kaipaankin Välimeren värejä ja tuoksuja, niin jotain niin hellyttävää on tässä meidän keväässämme. Vaatimatonkin sini- tai valkovuokko herättää tunteet pintaan. Kirjaimellisesti koko luonnolla - meilläkin - on kevättä rinnassa. Mitä se sitten tarkoittaakaan...

Kuvakertomusta Espoon keväästä

Kevättunnelmia

Ulkona sataa jälleen lunta ja räntää. Takatalvi yllättää meidät aina yhtä varmasti kuin syksyn ensimmäinen lumisade yllättää autoilijat. Muutaman keväisen päivän jälkeen on vaikea muistaa, että olemme vasta maaliskuussa - onhan lunta tullut joskus vielä juhannuksenakin... Mutta onneksi kevään pelastivat Helsingin Kevätmessut! Siellä unohti tuulen ja tuiskun ja sai huoletta haaveilla tulevasta kesästä. Ja kesämökistä. Ja puutarhasta. Ja viljelypalstasta. Ja...

Kotimatkalla muistiin palautui, ettei itsellä olekaan mökkiä, puutarhaa, viljelypalstaa - eikä puutarhuria. (Messuvieraista päätellen kyse taisi olla keväisestä parisuhdeterapiasta). Parveke saa siis tänä(kin) kesänä toimia kesämökkinä ja viljelypalstana. Se on lasitettu ja melkein huoneen kokoinen, joten sinne saa melkoisen puutarhan pystyyn - ja ihan omin voimin. Parvekepuutarhaakin varten messuilta sai hienoja ideoita. Onneksi on olemassa IKEA ja SPR:n Kontti, joista voi hakea vastaavia ratkaisuja hiukan edullisemmin. Olin muuten jo innoissani ehtinyt avata parvekelasit - ja sain tänään sitten puhdistaa tilan lumesta. Vielä ei sinne kannata taimia ostaa. Jääpähän suunnitteluun ja haaveiluun enemmän aikaa...

Kuvat puhuvat puolestaan, toivottavasti näistä välittyy sama tunnelma kuin messuilla oli. Kiitokset vielä lipuista, Helen ja Vaahteramäki Farming. (Pakko mainostaa tässä MunaEggspressia ja maukkaita Friida-ulkokananmunia - odotamme innolla seuraavaa Espoon jakelukierrosta...)

Kukkaloistoa

Aurinko paistaa (ja näyttää ikkunoiden pesun olevan ajankohtaista, varma kevään merkki sekin). Tylsä, harmaa talvi alkaa sittenkin väistyä ja on aika valmistautua lyhyeen mutta ihanaan kesään. Keväällä jokainen päivä tuo uusia elämyksiä. Lintubongarit kertovat kilvan huomioistaan (”kuu kiurusta kesään”) ja instagrammiin alkaa ilmestyä ensimmäisiä kuvia krookuksista, ja olipa siellä jopa ensimmäinen leskenlehtikin.

Suuri osa suomalaisista potee kaamosmasennusta, joko sen myöntäen tai kieltäen. Talven yli selvitään seuraamalla matkabloggareiden hohdokasta elämää ja odottamalla GoExpoa. Ensimmäiset golfarit ovat jo testanneet kotimaan kenttiä, vaikka vielä onkin varminta varata matka Belekiin tai Espanjaan. Kesäksi kuntoon –kurssit keräävät osallistujia ja helmikuun jälkeen hiipunut sali-innostus puhkeaa uudelleen kukkaan. Kännykkäkuvaukseen hurahtaneet suomalaiset täyttävät some-kanavat toinen toistaan upeammilla kevätkuvilla.