Yksi lempikohteistani Espoossa on Åminnen kartano Kurttilassa. Kartano on Espoon kaupungin omistuksessa ja on ollut tyhjillään jo useamman vuoden. Kaupungilla ei ole sille käyttöä ja sen tarkoituksena onkin myydä kartano. Se on kuitenkin suojeltu ja voidaan kunnostaa vain rajattuihin käyttötarkoituksiin. Kortteli oli tarkoitettu yleisten palveluiden käyttöön, mutta jatkossa se on tarkoitus asettaa asuin-, liike- ja toimistorakennusten alueeksi. Vielä ei ole ollut - ainakaan julkisuudessa - tietoa mahdollisista ostajista. Kartanon ympäristö on kaavoitettu pientaloalueeksi siten, että kartano, sen puutarha, autotalli ja kartanon takana oleva historiallinen alue suojellaan jatkossakin.

Åminne nimenä alueella on ollut 1830-luvulta asti, mutta nykyisen kartanorakennuksen pohjoispuolella on myös historiallisen ajan kyläpaikka Mulby/Petas. Eli asutusta samalla mäellä on ollut jo keskiajalta alkaen.

Kaupunki teetti kartanosta yhdessä Saatsi Arkkitehdit Oy:n kanssa kattavan rakennushistoriaselvityksen. Selvityksessä on paljon hienoja vanhoja kuvia kartanon vaiheista, kannattaa lukea!

​Toivottavasti tämä helmi saadaan pian kuntoon ja meille kaikille yhteiseen käyttöön!

PS. Kiitokset Espoon kaupungimuseolle lisätiedoista!

Lähde

Träskbyn eli Järvikylän alue on valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä viljelymaisemineen ja arvokkaine vanhoine rakennuksineen. Alueella on asuttu jo kauan:  peltojen vierestä on löytynyt useita kivikauden asuinpaikkoja.  Träskbyn kylä kuuluu Espoonkartanon alueeseen. Kuvissa (yllä) oleva Sågars oli "Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema" -kirjan mukaan vuonna 1540 yksi Träskbyn kolmesta talosta. Se oli aluksi niistä köyhin ja oli välillä tyhjilläänkin, mutta 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa se sai Espoonkartanon rälssilampuotitilan aseman. Nykyinen päärakennus on todennäköisesti ollut samalla paikalla jo satoja vuosia, tosin sitä toki on jatkettu ja muuteltu vuosien saatossa.

Löysin tämän idyllisen kylän sattumalta etsiessäni uusia kuvauskohteita Espoonkartanon alueella. En ollut aiemmin perehtynyt alueen historiaan tarkemmin, vaikka kartanon alue siltoineen ja koskineen oli jo tuttua, olinhan vieraillut alueella kuvaamassa eri vuodenaikoina. Tällä kertaa poikkesin kuitenkin uudelle sivutielle - ja aivan kuin olisin sukeltanut ihan toiseen aikakauteen!

Otin muutamia kuvia.  Yhtä vanhaa pellolla ollutta rakennusta kuvatessani viereeni tuli paikallinen isäntä, joka ihmetteli, miksi kuvasin. Kun kerroin ihastuneeni maisemaan, hän esitteli vastapuolella olleen Sågarsin talon ja kertoi, että sinnekin saisi tulla kuvaamaan, talo olisi todella vanha ja varmasti mielenkiintoinen. Silloin en kehdannut mennä ja se harmittaa vieläkin! Ehkä uskallan nyt tämän kirjoituksen jälkeen?

Lainasin kirjastosta "Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema" -kirjan, josta löytyi lisää tietoa kylästä. Kirjassa Sågarsin päärakennusta kuvataan seuraavasti: "Rakennushistorialtaan mielenkiintoinen, hyvin säilynyt, vanha päärakennus. Kaunis pihapiiri. Tärkeä osa Träskbyn kylä- ja maisemakokonaisuutta."

Vanhan kylätien ja talon välissä on vaikuttava vanha kiviaita. Kesällä ympäröivät pellot ja kylän muut vanhat rakennukset ovat kauneimmillaan, mutta myös syksyn värit ovat kylässä upeita. Mankinjoki halkoo peltomaisemaa ja luo oman viehätyksensä alueelle. Järvikylän alue on suojeltu ja mikäli sinne tehdään uudisrakennuksia, ne täytyy hyväksyttää ja niiden tulee sopia alueen ilmeeseen. (Haasteita on ollut lupien saamisessa, mutta lähinnä Espoon rakennusvalvonnan ruuhkautumisesta johtuen).

Hienoa, että tämä arvokas kylä säilyy!

Huom. Kiitokset vielä Espoon kaupunginmuseolle, joka ystävällisesti digitoi kolme uutta Matti Huuhkan kuvaa Sågarsista! Erkki Härön kuva Träskbyn kylätiestä löytyy myös Finnasta.

Olen edesmenneiden isäni Unto Tervon ja isoäitini Toini Eerolan tapaan vanhojen talojen ja kartanoiden lumoissa. Isoäitini oli viettänyt lapsuutensa isosiskonsa kartanossa ja oli saanut sieltä innoituksensa kartanokulttuuriin ja erityisesti puutarhanhoitoon. Siirtyessään sotavuosien jälkeen ison talon emännäksi Kalvolaan hän toi tullessaan puutarhamallin, jonka erikoisia kukkia ja kasveja naapurit ihmettelivät - ja lopulta alkoivat itsekin kasvattaa. (Isoäidin ("Suurmummin") ja minun yhteisistä seikkailuista myöhemmin lisää). Isäni taas oli historiasta kiinnostunut, eikä arkaillut ajaa vanhojen talojen pihaan kyselemään - äitini kauhuksi - talojen historiasta.

Olen kamerani kanssa kierrellyt pitkin Espoota ja Kirkkonummea miettien monien näkemieni kohteiden aikaisempia vaiheita. Kaikista ei ole perinteisellä google-haulla löytynyt paljonkaan tietoa. Onneksi on Helmet, Finna ja Espoon kaupunginmuseo!

Espoossa ja Kirkkonummella on paljon näitä historiallisia paikkoja, taloja ja kartanoita, joiden säilymistä niin kovasti toivon. Osa rakennuksista on yksityisomistuksessa ja uskonkin, että niihin panostetaan. Entä sitten kaupungin/kunnan omistamat kiinteistöt, joiden kunnostamiseen ei ole resursseja? Miten niiden tulevaisuus taataan? Yksityisomaisuuteen päätyminen on tietysti yksi ratkaisu, mutta silloin me historian harrastajat emme pääse enää käymään ja kuvaamaan niissä. Mikä taho pystyisi kunnostamaan vaikkapa Åminnen kartanon yhteiseen käyttöön? Voisihan siinä olla asuntojakin, kunhan alakerrassa olisi kahvila tai galleria. Usein näiden rakennusten pihat ja puistot ovat täysin villiintyneitä. Kuinka upeita niistä saisikaan oikeissa käsissä!

Tavoitteenani on kerätä juttusarjaan kuvia ihailemistani paikoista ennen ja nyt -kuvien kera. Joitakin kohteita olen kuvannut jo useamman kerran, ja jatkan edelleen. Finnasta ja Espoon kaupunginmuseolta saan lisää kuvia. Ehkäpä tästä projektista syntyy vielä kuvakirja?

Olen innolla tutustunut Espoon kaupunginmuseon ja Finnan kokoelmiin sekä lainannut kirjastosta monta eri teosta. Tässä mieluisimmat:

• Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema (Espoon kaupunginmuseo, Erkki Härö)
• Signe Brander Suomen kartanoissa (SKS, toim. Irma Lounetvuori & Sirkku Dölle)
• Maatilojen Espoo (Espoon perinneseura)
• Oivalluksia Espoosta vuosien varrelta (Espoon perinneseura, Mauritz Hellström)
• Kuninkaantie Espoossa (Espoon kaupunki, Itkonen-Kirvenniemi-Hämeri)
• Kuninkaantie - Kungsvägen
• Herrgårdar och Rusthåll i Helsingforstrakten (Schildts, Bo Lönnqvist, 2009)
• Gods och Herresäten i Finland (Ragna Ahlbäck, 1946)
• Suomalainen kulttuurimaisema (Tammi, Tapio Heikkilä, 2000)
• Kirkkonummen rakennuskulttuuri (Sigbritt Backman)
• Aurora Karamzinin ja Träskändan kartanon tarina (Espoon perinneseura, Kivimäki-Uotila, 2016)
• Hortus Fennicus - Suomen puutarhataide - (kuvat Taneli Eskola, 2001)

Suosikkialueitani Espoossa ovat Järvikylä (Träskby), Kurttila, Kauklahti, Träskända, Glims ja Finns. Kirkkonummea vasta tutkin tarkemmin, mutta nyt jo vanhat kartanot Navala ja Eerikinkartano ovat päässeet listalleni.

​Matka jatkuu, ja lisätiedot tuovat varmaan taas uusia kohteita tulevaan sarjaani!

​

Historian ja luonnon ystäville Espoo on aarreaitta. Luontokohteiden lisäksi nykyisestä kotikaupungistani löytyy muuan muassa museoita, kartanoita ja muotopuutarhoja. Yksi suosikeistani on Träskändan kartano puistoineen. Järvenperässä sijaitsevassa kartanossa en ole sisällä käynyt ja odotankin sitä aikaa, kun kartano kunnostetaan ja sitä pääsee katsomaan. Tätä ei ehkä vielä lähiaikoina tapahdu, sillä kartanon tulevaisuus taitaa olla vielä avoin. Useampi hoiva- ja ravintola-alan yrittäjä on kuulemma ollut paikasta kiinnostunut, mutta samaan aikaan Träskändan kartanon ystävät ry kerää edelleen nimiä kuntalaissaloitteeseen, jonka tavoitteena on saada kartano kuntalaisten käyttöön. 

Träskändan puistoa nimitetään myös Auroran puistoksi. Aurora Karamzinilla on ollut merkittävä rooli kartanon historiassa.

Kartanon pihasta löytyy myös Auroran muistokivi. Pronssireliefin siihen on tehnyt kuvanveistäjä Heikki Nieminen.

Espoon kaupungin sivuilla todetaan, että
"Träskändan kartanopuisto on Museoviraston ja ympäristöministeriön kartoittama ja luokittelema valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö ja luonnonsuojelualue. Träskändan kartanopuiston alueesta muodostettiin luonnonsuojelualue vuonna 1961. Träskändan kartano ja Aurora Karamzin ovat kulttuurihistoriallisesti arvokas osa Suomen historiaa. Kartanon päärakennus on yksi Espoon merkittävimmistä arvorakennuksista."

Kohde on ehdottomasti käymisen arvoinen. Toivottavasti Espoon kaupunki löytää meille kaikille mieluisan ratkaisun, onhan sillä ollut mahdollisille yrittäjillekin ehtona, että ainakin osa tiloista sekä puisto säilyvät kaikille avoimina.

Morning walk in beautiful Haukilahti marina, Espoo Finland

Hieno aamu ja Haukilahden rannat, voiko parempaa starttia päivälle toivoa. Kamera matkaan ja koiran kanssa lenkille. (Toisaalta koira ja kamera ovat vaarallinen yhdistelmä, kuvat ovat usein tärähtäneitä ja kerran jopa mättäälle toviksi jäänyt kameralaukku lähti omille teilleen - onneksi sentään palautui rehellisen nuorukaisen ansiosta).

Yleensä niin ruuhkaisella rantaraitilla oli vain muutama koiranulkoiluttaja, lenkkeilijä ja aamuvuoroon töihin kiirehtivä kansalainen (lomansa pitänyt tai sitä odottava). Hoitokoira Poko yritti sitten sitäkin innokkaammin päästä koirakavereiden juttusille (lue: nuuhkimaan). Pilvetön taivas ja tyyni meri olivat liiankin sieviä kuvattaviksi, mutta muutama kanadanhanhi poikasineen sekä vierasvenesataman veneet sentään tarjosivat jotain viihdykettä. (Valokuvaajan taivashan on ukonilma salamoineen ja vaahtopäisine laineineen...)

Tavoitteena minulla on kerätä lempipaikkojeni kuvia, erityisesti uudesta kotikaupungistani Espoosta. Espoon historiaa ja perinnemaisemia kuvatessani esikuvanani on valokuvataiteilija Taneli Eskola, jonka miltei melankolisen romanttisia kuvia niin kovasti ihailen. Sain lahjaksi valokuvakirjan "Seurasaari - Puisto meren syleilyssä", jonka upeat kuvat ovat juuri Eskolan ottamia.

Tässä "sarjassani" olen aikaisemmin kirjoittanut Kummelivuoren aarteesta (rautakautinen muinaishauta Saunalahdessa),  auringonlaskusta Fiskarsinmäellä (Magic in the woods) sekä lyhyesti maininnut Bastvikin kartanon , jossa olimme ystävän kanssa kahvilla. Tulevien kuvakertomusten lista on todella pitkä (Frisansin mäki, Kauklahti, Mankki, Bodom...)
​

(klikkaa kuvat isommiksi)

Kesäloma on seikkailujen aikaa. Luulin tuntevani Espoota jo aika hyvin, mutta vasta kirjastosta hankittu Kotinurkilta kallioille: Espoon luontokohteet -retkiopas osoitti, kuinka paljon täällä on vielä nähtävää. Oli pakko kiivetä myöhäisillasta huolimatta heti Kummelivuorelle, sillä oppaan mukaan sen laella olisi pronssikautinen muinaishauta. Kävelyreitiltä olen poikennut aiemmin vain talvella ihastelemaan upeaa auringonlaskua, mutta lumen alta en ole mitään röykkiötä huomannut. Nyt se löytyi helposti ja olihan Museovirasto laittanut siihen oikein kyltinkin. (Kunpa laittaisivat vielä kyltin kävelyreitiltäkin, kuinka moni liikkuja edes tietää tästä aarteesta...)

Hauta on todella vaikuttavan näköinen! Wikipedian mukaan iso röykkiö tarkoittaa isoa kihoa, joten ihan pieni päämies ei Saunalahdessa liene majaillut. Röykkiö- eli rauniohautoja on Suomen lisäksi ainakin Ruotsissa ja Virossa, useimmiten rannikoilla korkeilla paikoilla. Melkein Saunalahtea vastapäätä Sarfvikin villan edustalla on muuten toinen, tosin paljon pienempi hautapaikka, pronssikaudelta sekin. (Pronssikaudeksi Suomen historiassa katsotaan aika 1500/1300 - 500 eaa.)

Arkeologiasta kiinnostuneille Museoviraston Muinaisjäännösrekisteri on oivallinen työkalu: sieltä löytyvät perustiedot Manner-Suomen kiinteistä muinaisjäännöksistä. Rekisteristä löytyy tietoja myös kohteista, joita ei ole (vielä) vahvistettu muinaisjäännöksiksi. Lisäksi listalla on muinaisesineiden löytöpaikkoja ja tietoa luonnonmuodostelmista. Espoon lista on pitkä... Osa rekisterissä olevista paikannimistä on ruotsiksi, esimerkiksi Kummelivuoren muinaishauta löytyy Bastvik Kasberget -nimen alta.

Jos kiviröykkiöt eivät kiinnosta, niin kulttuuriympäristöistä löytyy paljon paljon muuta nähtävää. Kesälomalla matkaillaan, mutta toisaalta se on oivallista aikaa tutustua kotipaikkaansakin paremmin.

Kuvagalleria (klikkaamalla suuremmat kuvat)

Ellei video näy, sen voi katsoa täältä.

A magical walk in the woods, at sunset. Fiskarsinmäki / Espoonlahden luonnonsuojelualue, Kauklahti.

Talvea ovat kaivanneet lähinnä ulkoliikunnan harrastajat sekä valokuvaajat. Jouluksi olisi tosin moni muukin halunnut kaunista valkoista lumipeitettä, ainakin some-päivitysten perusteella. Talvinen arki ei täällä etelässä välttämättä ole herkkua, mutta kyllähän lumi valaisee ja tuo ainakin vaihtelua pitkäksi venyneeseen syksyyn.

Varsinainen talvi on tulossa ensi viikonloppuna (mikäli säätiedotuksiin on uskomista), mutta nyt jo saimme täällä pääkaupunkiseudulla siihen tuntumaa. Vaikka lunta tuli vain paikoitellen, antoivat kuura ja huurre esimakua tulevasta. Oli omituista katsoa videoita Kallion sakeasta lumipyrystä, kun Saunalahdessa ei tullut lunta lainkaan. Jopa Tapiolassa oli oikeata lunta.

Instagram täyttyikin heti kotimaan kuurakukkasista ja valkeista maisemista. Toinen toistaan kauniimmat kuvat ilahduttavat toistaiseksi - nähtäväksi jää, mitä mieltä ollaan ensi viikonlopuksi luvatun kaaoksen jälkeen.

Aamuvarhaisen Jorvissa käynnin jälkeen oli pakko poiketa Kuninkaantien kautta vilkaisemaan Espoon kartanoa ja Saunalahden Kallvikin rantaa.  Matkalla näin myös Finnsin entisen kansanopiston, jossa Omnia pyörittää kokous-, juhlatila-, majoitus- ja ravintolapalveluja.

Kyllä Espoossa on kaunista - ja paljon nähtävää. Täytyypä VisitEspoon avulla tutustua paremmin tämän nykyisen kotikaupunkini talveenkin, kesäiset rantaraitit ja muut vihreät kohteet kun ovat jo aika tuttuja.

Alla muutamia kuvia matkalta (klikkaamalla suuremmaksi). Lisää talven 2015 kuvia Flickr:ssä.