Suomi100-teeman mukaisesti tarinoita Suomesta: Pekka Halosen akatemian opiskelijatyönä toteutettu paluumuuttaja Seija Floderuksen tarina kuvana ja videona.
​Lue ja katso tästä.

A wonderful visit to WeeGee Exhibition Centre in Tapiola, Espoo. Pop Art Design , Touch and Mia Hamari in EMMA (Espoo Museum of Modern Art) and the fascinating world of cultures and religions atthe Helinä Rautavaara Museum.

Oli rentouttavaa uppoutua ihan toisiin tunnelmiin WeeGee-talossa, Espoossa. Entisenä (tosin vain 8 vuotta alueella asuneena) tapiolalaisena tunnen ylpeyttä hienosta kokonaisuudesta: viisi tasokasta museota samoissa tiloissa! Itseäni kiinnostavat eniten nykytaide ja etnografia, joten EMMA (Espoo Museum of Modern Art) ja Helinä Rautavaaran museo ovat suosikkejani. EMMAssa on hienot kokoelmat ja mielenkiintoisia näyttelyitä, kun taas Helinä Rautavaaran kokoelmia maailman joka kolkasta voi aina mennä uudelleen  katsomaan.

Vielä ehtii muuten käydä tutustumassa EMMAn Pop Art Design –näyttelyyn (10.5.2015 asti). Vaikka pop-taide ei kuulu varsinaisesti suosikkeihini, oli mielenkiintoista kokea aitoina niin usein mediassa nähdyt työt. Näyttelyssä ei saanut kuvata, joten Andy Warholin marilynit, campbellit ja maot täytyy käydä jokaisen itse katsomassa. (Ihastuin kovin hänen lehmätapettiinsa...)

EMMAn näyttely keskittyy pääasiassa 1960-lukuun ja esillä on muun muassa laaja kokoelma designesineitä Vitra Design Museumin kokoelmista. EMMAn oman esittely mukaan näyttelyn kohokohtia ovat Studio 65:n sohva Leonardo, Eduardo Paolozzin veistos Diana as an Engine ja Allen Jonesin Chair (yllä). Esillä on myös suomalaista pop-taidetta ja designia.

Pienenä henkilökohtaisena nostalgiahittinä pidin myös Risto Jarvan lyhytelokuvaa ”Tietokoneet palvelevat” (1968). Taiteellisten ansioiden (ja Kurenniemen äänimaailman) lisäksi se olisi kyllä hyvä nähdä historiallisena dokumenttina. Kehitys on ollut huimaa, vaikkakin vielä 80-luvulla kesätöissä Siemensillä operoin samanlaisten reikänauhojen ja –korttien kanssa… Filmin jälkeen tilassa oli vielä Warholin lyhyt hopeatyyny-pätkä sekä unohtumaton Kubrickin ”2001: A Space Odyssey”n traileri.

EMMAssahan on useita näyttelyitä samanaikaisesti.  Areena-näyttelytilassa on 10.5. asti esillä Mia Hamarin puuveistoksia.

Saastamoisen säätiön kokoelmaa uudistetaan kolmessa vaiheessa EMMAn juhlavuoteen 2016 mennessä. Kosketus-näyttelyn taiteilijoina ovat Ville Andersson, Miroslaw Balka, Hans-Christian Berg, Marcus Eek, Eric Freeman, Anne-Karin Furunes, Susanne Gottberg, Tommi Grönlund & Petteri Nisunen, Annika von Hausswolff, Hannaleena Heiska, Pekka Jylhä, Anish Kapoor, Ola Kolehmainen, Leena Luostarinen, Leena Nio, David Nash, Mimmo Paladino, Jaume Plensa, Pauno Pohjolainen, Aurora Reinhard, Heli Rekula, Nina Roos, Janne Räisänen, Mari Sunna, Anna Tuori ja Marianna Uutinen.

Erityisesti ihastuin Ola Kolehmaiseen, jonka näyttelyyn Galerie Forsblomissa  täytyy ehtiä ennen 3. toukokuuta.

Kuvagalleria omista suosikeistani Kosketus-näyttelyssä (klikkaa kuvat suuremmiksi)

Lopuksi (last but not least) ihan toisiin tunnelmiin: sukellus eri kulttuureihin Helinä Rautavaaran museossa. Ehdottomasti myös käymisen arvoinen paikka! PS. Sunnuntaisin huhti-toukokuussa "Kulttuurimatka maailmalle" -yleisöopastus klo 13:30. Museon aineistoja löytyy myös Finnasta.

Kuvagalleria (klikkaa kuvat suuremmiksi)

Mieli virkistyneenä palaan kierrokselta. Kuten joku viisas on todennut: kun arki ahdistaa, mene museoon...

This blog post is about a talented painter and textile artist Seija Floderus - only in Finnish, about her in English here.

Haluan tänään esitellä blogissani hyvän ystäväni, lahjakkaan taiteilijan Seija Floderuksen. Hänellä on ollut uskomattoman värikkäät vaiheet Tuupovaarasta Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin ja viimein takaisin Suomeen. Kasvatettuaan nelilapsisen perheensä amerikkalaisen kotiäidin tapaan (kaikki ovat nyt menestyneitä, hyvin koulutettuja ja perheellisiä) hän sai vihdoin mahdollisuuden toteuttaa haaveensa ja opiskella taidetta. Hän pääsi opiskelemaan arvostettuihin oppilaitoksiin kuten Rhode Island School of Designiin ja University of Massaschusetts’iin ja sai vuonna 1997 tutkinnon Master of Fine Arts, major Fiber Arts. 

Seijan taideteokset koostuvat kupariloimeen kudotusta silkistä, puuvillasta ja pellavasta. Kuviot syntyvät merilasista, ja aivan viime aikoina hän on alkanut käyttää jopa optisia valokuituja töissään. Seija tekee myös öljyvärimaalauksia ja ikoneita.

Yhdysvalloissa hänellä oli hienosti alkanut ura, kun hän päätti palata juurilleen kotimaahan ja keskittyä vain ja ainoastaan taiteeseen. Yhdysvalloissa hän oli haluttu opettaja ja piti säännöllisesti kursseja eri oppilaitoksissa. Hänellä oli lukuisia näyttelyitä ja hänen töitään ostettiin erittäin hyvillä hinnoilla yksityiskokoelmien lisäksi sairaaloihin ja yritysten pääkonttoreihin (mm..  Women Breast Cancer Center, Providence, RI, Bank of Rhode Island, Head Quarters, Providence, RI ja Chrysler Corporation, Miami).

Itsekin 17 vuoden jälkeen Suomeen palanneena tiedän, kuinka kulttuurishokki voi joskus olla paluumuuttajalle pahempi kuin aivan uuteen kulttuuriin tulevalle. Kotimaa on muuttunut, mutta sinulla on vielä kuva siitä vanhasta "ruusuisesta" koto-Suomesta. Byrokratia on kangistunut, kieleen on tullut uusia sanoja ja käsitteitä, työelämä on muuttunut ja ystäväverkostoa pitää alkaa rakentaa aivan alusta. Mutta toisaalta myös edistystä on tapahtunut: autokatsastuksessa tarjotaan kahvia, kirjastotädit kysyvät, voivatko olla avuksi, kaupan kassalla istuu tatuoituja ihmisiä ja baarissa tarjoilijalla on enemmän lävistyksiä kuin tukkaa. Ympäristökään ei ymmärrä, että sinulla saattaa olla suuri aukko kollektiivisessa muistissa. (Muistan itse hämmästelleeni ja kysyneeni, ketä Viljoa tarkoitettiin, kun kollega uudella työpaikalla lohkaisi ”Onks Viljoo näkyny”. Koko yhteisö kääntyi katsomaan silmät pyöreinä. No, jos oli ollut pois 80-luvun, niin eiköhän se selitä paljon.)

Seijan alkukaan ei ollut helppo Suomessa. Taidepiireissä ei ollut ketään tuttua. Amerikassa hankittua koulutusta ei arvostettu täällä yhtä paljon kuin Suomen taidekentän hyväksymiä kotimaisia tutkintoja.  USA:ssa arvostettu taiteilija jatkoikin kouluttamista Yhdysvalloissa muutaman vuosittaisen kurssin verran, kunnes vihdoin pääsi Kauniaisten Petraan kouluttamaan. Tuntemattomuus kotimaisissa taidepiireissä ei avittanut omaa studio/näyttelytilaa Pikku-Huopalahdessa, joten siitäkin piti luopua kannattamattomana. Taiteilijat eivät ole parhaita omassa markkinoinnissaan varsinkaan Suomessa, jossa suhdetoimintaa ja itsensä mainostamista karsastetaan. Taidepiirit ovat niin sisäänlämpiäviä, ettei esimerkiksi apurahan saamisesta kannata edes haaveilla.

Nyt on onneksi Suomessakin huomattu, että taiteilijat tarvitsevat tukea omassa markkinoinnissaan. Apurahat vähenevät ja hakijat lisääntyvät, eli etteivät taiteilijat jäisi kortistoon, heille täytyy opettaa markkinointia. Haaga-Helian kulttuuriyrittäjyys on ollut loistava hanke. Toivottavasti siihen tulee jatkoa, koska asia ei vielä korjaannu muutamalla PowerPoint-esityksellä. Lisää workshoppeja, käytännön toimia ja rahoitusta! Itsekin olen mukana tällaisissa hankkeissa ja Tuuli Digital Marketingin kautta autamme taiteilijoita tuomaan itsensä esille myös verkossa. 

Samalla meidän pitäisi kuitenkin kannustaa myös tavallisia suomalaisia innostumaan aidosta taiteesta kodeissaan nykyisten ikea- ja askotaulujen sijaan. Kalliiden galleriapaikkojen sijasta tarvitaan enemmän edullisia pop-up-näyttelyitä ja verkkokauppaa. Taiteen pelastamiseksikin tulisi nyt Suomessa kääriä hihat. Pelkästään opiskelupaikkoja karsimalla tilannetta ei korjata, päinvastoin, saatamme menettää monia tulevaisuuden lupauksia. Taide on tärkeä osa kulttuuriamme ja sen vaikutukset ihmisten hyvinvointiin on todettu useasti. Työhyvinvointihankkeisiin satsataan tällä hetkellä ja taiteilijoilla olisi sille sektorille paljon annettavaa (pingWork Goes Happy!)

Seija ja Tuuli Digital Marketing osallistuivat Haaga-Helian Kulttuuriyrittäjyys-hankkeeseen 2014. Seija antaa myös reikihoitoja ja järjestää taidekursseja (kuten ikonimaalauskurssin Venetsiassa 2007). Tällä hetkellä hän työstää elämänkertaansa ja hakee rahoitusta sen julkaisemiseen. Hän etsii myös sopivaa näyttelytilaa tekstiilitöilleen sekä isoille maalauksilleen.
Yhteystiedot: Seija Floderus
www.instagram.com/seijafloderus

Katso myösMinna Kilpeläisen dokumentti Ikonimaalauskurssilta Venetsiasta
"Pyhät ja parantavat kuvat" (2009).