Tästä kaikki alkoi. Hullaannuin iPhonesta ja kuvaamisesta juuri kun oli aika päättää, mitä tehdä isona. Markkinointipäällikön työt oli aika jättää nuoremmille, kouluttamiseen ei enää riittänyt intoa, eikä tulkkauksella saanut koottua elantoa.

Pitkän mietintärupeaman aikana minulta kysyttiin, mitä haluaisin tehdä, jos ei olisi mitään rajoitteita. Vastaus oli helppo: oppia valokuvaamaan ammattimaisesti, kuvata kaikkea kaunista, hankkia elämyksiä ja matkustella. Seuraava kysymys oli, miksi en sitten tekisi niin. Niinpä.

Halusin kokeilla valokuvauksen maailmaa ja  tutustuin alaan Valokuvataiteen museossa lyhyen jakson ajan. Päätös vain vahvistui, kiitos museon ihanan henkilökunnan, valokuvataiteilija Taneli Eskolan ja iki-ihanan Sofia Mänttärin. Halusin toteuttaa myös taiteellisia intohimojani, joten hain taidepainotteiseen Pekka Halosen akatemiaan kuva-artesaanin opintoihin. Pääsykokeissa olin tietenkin seniori ja nuoret ihmettelivät, miksi "opettajakin" istuutui koehuoneeseen. Pääsin hämmästyksekseni - ja ilokseni- sisään. En ollut koskenut järjestelmäkameraan ennen koulutuksen alkua, eikä siihen tutustuminenkaan ollut helppoa, hyvästä opetuksesta huolimatta. Ikäkö sen teki, vai samanaikaiset muut huolet, en tiedä. Pikkuhiljaa alan oppia ja hyväksyä tosiasian, ettei sitä koskaan tulisi valmiiksi - kokeneetkin kuvaajat haluavat kehittyä koko ajan. (iPhone-kuvani taitavat olla edelleen parempia kuin järkkärillä ottamani.)

Koulutuksessa minulle avautui aivan uusi maailma. Juuri nyt olen suunnittelemassa tulevaisuuttani valokuvauksen varaan. Haluan tehdä taidekuvien lisäksi muun muassa somekuvia ja nettikuvapankkeja yrityksille, kuvia ja juttuja erityisesti lifestyle- ja paikallislehdille sekä tietenkin yksityisille miljöömuotokuvia ja lemmikkikuvauksia. Ihmisten kuvaaminen oli minulle erityisen kynnyksen paikka, mutta nyt olen todella ihastunut siihen. Maaseutu, lifestyle-yrittäjät ja taiteilijat ovat erityisesti lähellä sydäntäni. Taiteessani etsin vielä itseäni ja kokeilen monenlaista. Taidekuviani testaan instagramissa @zineyaart  ja tämän sivustoni kuvablogissa. Instagramissa kuvaussivustoni on @eijatervo_photography ja oma henkilökohtainen kokeilusivustoni on @eijate.

Ehkä joku oli jo ihmetellyt, miksi verkkosivustoni oli yhtäkkiä vaihtunut aivan toisenlaiseksi, eikä blogiin ollut tullut päivityksiä aikoihin. Siksi tämä lyhyt tilannekatsaus.

Haluaisin lopuksi myös rohkaista niitä, jotka ovat tienhaarassa tällä hetkellä - kuunnelkaa sisäistä ääntänne. Intohimosta tai harrastuksesta voi tehdä ammatin. Vaikka se ei aina ole taloudellisesti paras ratkaisu, niin henkinen elämänlaatu voi olla niin paljon parempi, että se kannattaa tehdä.

Photos from the Antiques fairs in Fiskars & Billnäs, Raasepori Finland

Fiskarsin antiikkipäivät ja samaan aikaan pidettävät Billnäsin antiikkipäivät kuuluvat heinäkuun suosituimpiin tapahtumiin Raaseporissa. Itsekin olen jo vuosien ajan käynyt ainakin kerran kesässä Fiskarsissa, useimmiten yhdistäen retken Kuninkaantie-ajeluun (Suuri rantatie) tai käyntiin Tammisaaren torilla tai Hangon hiekkarannalla.

Vanhoissa tavaroissa on jotain niin viehättävää, että tapahtumiin on pakko päästä, vaikka ei antiikkia keräisikään. (Kerran tosin ihastuin upeisiin messinkisiin kynttilänjalkoihin, mutta hinta - melkein tonnin kappaleelta - sai pitämään pään kylmänä.) Tänä vuonna kiersin tapahtumia ystävien kanssa ja matka oli antoisa, vaikka ostoskoriin ei mitään tarttunutkaan. Päivä oli aurinkoinen, ihmiset hyväntuulisia ja antiikin sekä rompetorien lisäksi Fiskars Village tarjosi paljon muutakin nähtävää ja koettavaa (mm. lasinpuhallusta ja taontaa). Kevätretkellä olin muuten käynyt jo kauden näyttelyssä "Greetings from SUOMI", jota voin myös lämpimästi suositella (14.5.-24.9.2017).

Kuvat puhunevat puolestaan (klikkaamalla saa kuvat isommiksi) - ensi vuonna uudestaan!

Morning walk in beautiful Haukilahti marina, Espoo Finland

Hieno aamu ja Haukilahden rannat, voiko parempaa starttia päivälle toivoa. Kamera matkaan ja koiran kanssa lenkille. (Toisaalta koira ja kamera ovat vaarallinen yhdistelmä, kuvat ovat usein tärähtäneitä ja kerran jopa mättäälle toviksi jäänyt kameralaukku lähti omille teilleen - onneksi sentään palautui rehellisen nuorukaisen ansiosta).

Yleensä niin ruuhkaisella rantaraitilla oli vain muutama koiranulkoiluttaja, lenkkeilijä ja aamuvuoroon töihin kiirehtivä kansalainen (lomansa pitänyt tai sitä odottava). Hoitokoira Poko yritti sitten sitäkin innokkaammin päästä koirakavereiden juttusille (lue: nuuhkimaan). Pilvetön taivas ja tyyni meri olivat liiankin sieviä kuvattaviksi, mutta muutama kanadanhanhi poikasineen sekä vierasvenesataman veneet sentään tarjosivat jotain viihdykettä. (Valokuvaajan taivashan on ukonilma salamoineen ja vaahtopäisine laineineen...)

Tavoitteena minulla on kerätä lempipaikkojeni kuvia, erityisesti uudesta kotikaupungistani Espoosta. Espoon historiaa ja perinnemaisemia kuvatessani esikuvanani on valokuvataiteilija Taneli Eskola, jonka miltei melankolisen romanttisia kuvia niin kovasti ihailen. Sain lahjaksi valokuvakirjan "Seurasaari - Puisto meren syleilyssä", jonka upeat kuvat ovat juuri Eskolan ottamia.

Tässä "sarjassani" olen aikaisemmin kirjoittanut Kummelivuoren aarteesta (rautakautinen muinaishauta Saunalahdessa),  auringonlaskusta Fiskarsinmäellä (Magic in the woods) sekä lyhyesti maininnut Bastvikin kartanon , jossa olimme ystävän kanssa kahvilla. Tulevien kuvakertomusten lista on todella pitkä (Frisansin mäki, Kauklahti, Mankki, Bodom...)
​

(klikkaa kuvat isommiksi)

Useiden Tallinnan vierailujen jälkeen ilahtuu uusista kokemuksista ja uusista paikoista. Entä kun matkalla on mukana joku, joka on ensimmäistä kertaa Tallinnassa? Ei silloin voi jättää väliin perinteistä turistikierrosta vanhassa kaupungissa. Aikaisemmin matka satamasta on taittunut helposti kävellen, mutta kokemuksen tuomalla varmuudella parasta on ottaa edullinen taksi terminaalista suoraan vanhan kaupungin korkeimmalle paikalle, Toompean mäelle. Kun vielä kuljettajalle kertoo haluavansa näköalapaikalle, päiväreissu saa hyvän alun. Ajallisesti siinä ei tosin voita, sillä vanhaa kaupunkia ympäröi muuri, jota taksikuski tuntuu kiertävän ikuisuuden. Mäellä on (ainakin) kaksi hyvää näköalapaikkaa. Huonoa onneamme tosin oli kolmen risteilyaluksen saapuminen samaisena aamuna, joten alkuun olimme saada ahtaan paikan kammon yrittäessämme saada saksalaisilta  "Lebensraumia"...

Parasta Tallinnan vanhassa kaupungissa ovat sen rakennukset ja kapeat kadut, joilla voi unohtaa ajankulun (elleivät turistilaumat palauttaisi jatkuvasti maan pinnalle). Entisenä oppaana tosin minua miellytti nähdä oppaiden mikit ja turistien kuuntelulaitteet - enää ei tarvitse kuunnella oppaiden kilpakiljuntaa nähtävyyksien äärellä. Sateisesta säästä huolimatta kaupunki oli kaunis: kahviloiden ja terassien kukat saivat iloiselle mielelle.

Seuraavalla kerralla onkin vuoro käydä Kalamajan ja Telliskiven alueilla. VisitTallinn - sivuilta löytyy lisää ihania kohteita.
Viron kartanot ja linnat ovat listalla myös, eli  VisitEstonia - sivustoa selaamaan.

(klikkaamalla kuvat saa isommaksi)

Vaikka Tuomarinkylän kartano sijaitsee vain vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta, niin siellä voi siirtyä todella aivan toisenlaiseen aikaan ja paikkaan. Se on täydellinen maaseudun ja kartanoelämän idylli, jonka upea vanha puisto, kauniit luontopolut, vehreät maisemat, ratsastuskoulu, vaate- ja sisustusliikkeet Country White ja BYPIAS sekä tasokas Dumari-ravintola houkuttelevine terasseineen tekevät siitä mielenkiintoisen kohteen kaupungin kiireeseen kyllästyneelle.

Kartanon päärakennus on tehty kivestä 1790-luvulla ajan kustavilaiseen tyyliin. Nykyään tilan omistaa Helsingin kaupunki. Kaupunginmuseo toimi siellä vuodesta 1962 vuoteen 2013.  Sinänsä harmi, että kaupungin taloustilanne ei mahdollistanut enää museotoimíntaa Tuomarinkylässä (toiminta keskittyy nykyään Senaatintorin tiloihin). Jotain elämää - Dumarin ja ratsastuksen lisäksi - tänne pitäisi saada.

Alue on Museoviraston määrittelyn mukaan valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristo (RKU).


Näin historiasta, maaseudusta sekä kartanoista kiinnostuneelle Tuomarinkylän kartano on erittäin suositeltava käyntikohde.

Klikkaa isommaksi)

Suomi100-teeman mukaisesti tarinoita Suomesta: Pekka Halosen akatemian opiskelijatyönä toteutettu paluumuuttaja Seija Floderuksen tarina kuvana ja videona.
​Lue ja katso tästä.

Kesäloma on seikkailujen aikaa. Luulin tuntevani Espoota jo aika hyvin, mutta vasta kirjastosta hankittu Kotinurkilta kallioille: Espoon luontokohteet -retkiopas osoitti, kuinka paljon täällä on vielä nähtävää. Oli pakko kiivetä myöhäisillasta huolimatta heti Kummelivuorelle, sillä oppaan mukaan sen laella olisi pronssikautinen muinaishauta. Kävelyreitiltä olen poikennut aiemmin vain talvella ihastelemaan upeaa auringonlaskua, mutta lumen alta en ole mitään röykkiötä huomannut. Nyt se löytyi helposti ja olihan Museovirasto laittanut siihen oikein kyltinkin. (Kunpa laittaisivat vielä kyltin kävelyreitiltäkin, kuinka moni liikkuja edes tietää tästä aarteesta...)

Hauta on todella vaikuttavan näköinen! Wikipedian mukaan iso röykkiö tarkoittaa isoa kihoa, joten ihan pieni päämies ei Saunalahdessa liene majaillut. Röykkiö- eli rauniohautoja on Suomen lisäksi ainakin Ruotsissa ja Virossa, useimmiten rannikoilla korkeilla paikoilla. Melkein Saunalahtea vastapäätä Sarfvikin villan edustalla on muuten toinen, tosin paljon pienempi hautapaikka, pronssikaudelta sekin. (Pronssikaudeksi Suomen historiassa katsotaan aika 1500/1300 - 500 eaa.)

Arkeologiasta kiinnostuneille Museoviraston Muinaisjäännösrekisteri on oivallinen työkalu: sieltä löytyvät perustiedot Manner-Suomen kiinteistä muinaisjäännöksistä. Rekisteristä löytyy tietoja myös kohteista, joita ei ole (vielä) vahvistettu muinaisjäännöksiksi. Lisäksi listalla on muinaisesineiden löytöpaikkoja ja tietoa luonnonmuodostelmista. Espoon lista on pitkä... Osa rekisterissä olevista paikannimistä on ruotsiksi, esimerkiksi Kummelivuoren muinaishauta löytyy Bastvik Kasberget -nimen alta.

Jos kiviröykkiöt eivät kiinnosta, niin kulttuuriympäristöistä löytyy paljon paljon muuta nähtävää. Kesälomalla matkaillaan, mutta toisaalta se on oivallista aikaa tutustua kotipaikkaansakin paremmin.

Kuvagalleria (klikkaamalla suuremmat kuvat)

Ellei video näy, sen voi katsoa täältä.

A magical walk in the woods, at sunset. Fiskarsinmäki / Espoonlahden luonnonsuojelualue, Kauklahti.

The wonderful Winter Garden in Helsinki, Finland - worth visiting...
12.6.-4.9.2016 Yayoi Kusama - Narcissus Garden

Talvea ovat kaivanneet lähinnä ulkoliikunnan harrastajat sekä valokuvaajat. Jouluksi olisi tosin moni muukin halunnut kaunista valkoista lumipeitettä, ainakin some-päivitysten perusteella. Talvinen arki ei täällä etelässä välttämättä ole herkkua, mutta kyllähän lumi valaisee ja tuo ainakin vaihtelua pitkäksi venyneeseen syksyyn.

Varsinainen talvi on tulossa ensi viikonloppuna (mikäli säätiedotuksiin on uskomista), mutta nyt jo saimme täällä pääkaupunkiseudulla siihen tuntumaa. Vaikka lunta tuli vain paikoitellen, antoivat kuura ja huurre esimakua tulevasta. Oli omituista katsoa videoita Kallion sakeasta lumipyrystä, kun Saunalahdessa ei tullut lunta lainkaan. Jopa Tapiolassa oli oikeata lunta.

Instagram täyttyikin heti kotimaan kuurakukkasista ja valkeista maisemista. Toinen toistaan kauniimmat kuvat ilahduttavat toistaiseksi - nähtäväksi jää, mitä mieltä ollaan ensi viikonlopuksi luvatun kaaoksen jälkeen.

Aamuvarhaisen Jorvissa käynnin jälkeen oli pakko poiketa Kuninkaantien kautta vilkaisemaan Espoon kartanoa ja Saunalahden Kallvikin rantaa.  Matkalla näin myös Finnsin entisen kansanopiston, jossa Omnia pyörittää kokous-, juhlatila-, majoitus- ja ravintolapalveluja.

Kyllä Espoossa on kaunista - ja paljon nähtävää. Täytyypä VisitEspoon avulla tutustua paremmin tämän nykyisen kotikaupunkini talveenkin, kesäiset rantaraitit ja muut vihreät kohteet kun ovat jo aika tuttuja.

Alla muutamia kuvia matkalta (klikkaamalla suuremmaksi). Lisää talven 2015 kuvia Flickr:ssä.

Yleensä loppusyksy ja alkutalvi kuluvat joulua odotellessa - tänä vuonna ne kuitenkin menivät talvea odotellessa. Tavallisesti joulu katkaisee talven pimeän osuuden ja antaa toivoa tulevasta keväästä ja valosta, kodit täyttyvät kynttilöistä, tuoksuvista hyasinteista ja muista kukista.  "Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan, pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan". Eipä tullut kesä tänä vuonna talven keskelle, vaan joulu tuli keskelle kesää.

Tänä vuonna ei ole  tarvinnut vielä vaihtaa lasitetun parvekkeen pelargoniaa kanervaan (nuppuja tulee edelleen). Vaikka pimeyttä on riittänyt, niin välissä olleet aurinkoiset ja lämpöiset päivät ovat saaneet luonnon sekaisin. Pajunkissat kukkivat, Urjalassa on nähty perhonen ja jossain muualla sammakko. Jouluviikolla! Saunalahteen hiljattain avatun S-marketin läheisyydessä sekoilee varhaisteinien polkupyöräjengi kuin keväinen vasikkalauma laitumella. 30 asteen pakkanen pitäisi kyllä pojat kurissa ja kotona... Vielä ei ole talvi päässyt täällä etelässä autoilijoitakaan yllättämään (muutamaa liukasta aamua lukuunottamatta). Päivittelemistä riittää - suomalaiset ovat oppineet sää-smalltalkin.

Aika kultaa muistot ja vaikka toisaalta haikailemme romanttista valkeata joulua (varsinkin me valokuvaukseen hurahtaneet), niin karu totuus on kuitenkin se, että olemme päässeet helpolla.  Ei ole kitinää liian hitaasta aurauksesta tai liian vähäisestä sannoittamisesta. Ei tarvitse aamuisin kaivaa lapiolla autoa esiin lumihangesta. Eikä kaupungilla parkkipaikkaa kinosten alta. (Jokunen talvi sitten kaupoista loppuivat lapiot, ja viimeisetkin lasten leikkilapiot myytiin loppuun. Nyt on varmaan ylitarjontaa). Ei tarvitse pyytää apua lumeen juuttuneen auton hinaamiseen. Ei ole sairaalan päivystyksessä kipsattavien jonoa. Ei tarvitse päivitellä hankeen nukahtaneiden kohtaloa. Talvi ei edes ole kauniin valkoinen etelässä, ehkä vain hetken lumisateen jälkeen. Tällaiseen keskieurooppalaiseen talveen voisi jopa tottua.

Täytyy toisaalta kuitenkin myöntää, että pieni kirpeä pakkanen voittaa kyllä vesisateen. Juuri näin joulun alla kaipaa sitä raikkaan pakkasilman tuoksua vuodevaatteiden ja mattojen tuulettamisen jälkeen. Ilman lunta pimeys on todella mustaa, eikä iltalenkille tee mieli lähteä.  Aurinkoisina päivinä täytyy keksiä kaikki mahdolliset tekosyyt, jotta ehtisi ulos ottamaan muutaman kuvan. Sairaana täytyy terveysasemalta palatessa poiketa rannan kautta kotiin, jotta saisi talteen ne valoisat hetket. Lumi auttaisi asiaa kummasti.

Jos tämä meno jatkuu, kotimainen Riesling ei ole kohta enää mikään muutamien harrastajien päiväuni, vaan seuraava vientivalttimme. Tosin juhannuksena mittari näytti samaa lämpötilaa kuin nyt viikko sitten - toivottavasti vuodenaikoja olisi meillä jatkossa kuitenkin edelleen neljä...

​Nauttikaamme tänä vuonna mustasta joulusta. Lunta tulee vielä varmasti.

Muutamia kuvia joulukuisesta Espoosta (klikkaa kuvat suuremmiksi)

Kuvan tie vie Oitbackan kartanoon Pohjois-Kirkkonummella. Tien päästä löytyy kartanoputiikki Country White, joka on toista vuotta toiminut kartanon arvokkaassa vanhassa tallissa. Rakennus on mielenkiintoinen niin ulkoa kuin sisältäkin vahvoine graniittipylväineen - voiko parempaa ympäristöä yrittäjä Ulla Kumpulainen putiikilleen toivoa.

Ulla perusti ensimmäisen liikkeensä Vantaan Jumboon vuonna 2007, mutta ei ole katunut päivääkään siirrettyään toimintansa vuonna 2011 aitoon kartanomiljööseen Tuomarinkylään. Putiikki toimii vuonna 1790 rakennetussa kivitalossa Tuomarinkylän kartanon yhdessä ulkorakennuksessa. Oitmäen kartanoputiikki avattiin vuonna 2013. Molemmat lifestyleputiikit ovat todella arvoisessaan ympäristössä. 

Kartanoputiikkien tuotevalikoimaan kuuluu pukeutumisesta sisustamiseen merkkejä kuten Lexington, Odd Molly, Rosemunde, Chillnorway, Ewa i Walla, Jeanne D`arc Living, Riviera Maison ja Svanefors. Tuotteita voi ostaa myös Country Whiten sivuilta verkkokaupasta.

Kannattaa käydä vilkaisemassa vaikkapa vaan espresso-kupillisella tunnelmasta nauttimassa. Tämä ole muuten mikään sponsoroitu postaus, vaan kartanoromantiikkaan ja menneen ajan idylleihin hurahtaneen ihailijan aito suositus. Ihailen edelleen elämäntapayrittäjien rohkeutta ja toivon heille menestystä. (Aikaisemmin olen kertonut muun muassa Teekauppa Demmeristä ja sisustusliike Home Bazaarista.) Ehkä minä itsekin vielä jonakin päivänä...

Vinkki: mikäli menette käymään putiikeissa isommalla porukalla ja syysretken päätteeksi tai joululahjaostosten yhteydessä haluatte nauttia kahvilan antimista, niin kannattaa olla yhteydessä joko sähköpostitse info@countrywhite.fi tai puhelimitse p. 050-5764599, jolloin Ulla voi järjestää juuri teille sopivat suolaiset ja makeat tarjottavat. 

Kuvagalleria (klikkaamalla isommat kuvat)

Meillä kaikilla on omat huolemme - varsinkin tulevaisuudesta ja toimeentulosta. Talkoisiin Suomen nostamiseksi on osallistuttava kaikkien tahojen, vaikka saavutetuista eduista ja oikeuksista saatetaan joutua tinkimään näinä muutenkin vaikeina aikoina.

Omien haasteiden keskellä ei tule kuitenkaan unohtaa, että pakolaisilla on oikea hätä. He kamppailevat elämän ja kuoleman rajamaastossa, eikä tämän pidä olla mikään tekopyhä ja pateettinen toteamus. En puhu niistä elintasopakolaisista, joihin yleinen keskustelu netissä usein johtaa, vaan niistä miljoonista, jotka elävät leireillä sellaisissa paikoissa, joissa ei ole mitään mahdollisuuksia tulevaisuuteen. Pelkästään Turkissa on jo melkein kaksi miljonaa Syyrian pakolaista, ja rajaleireillä odottaa vielä yli 8 miljoonaa. 

Emme voi tietenkään odottaa, että valtiona Suomen tulisi huolehtia kaikista, mutta oma osuutemme meidänkin on tehtävä. Voimme myös auttaa henkilökohtaisella tasolla osallistumalla esimerkiksi Punaisen Ristin keräykseen tai jopa majoittamalla Suomeen saapuvia pakolaisia. Pienistä puroistakin on hyötyä. Osallistu!

Seuraa pakolaiskriisiä Hesarista.

Lue miten voit lahjoittaa tai kerätä varoja Punaisen Ristin katastrofirahastoon.

Lisää bloggaajien pakolaiskriisikeräyslipas sivuillesi.

SPR: 3 tapaa auttaa turvapaikanhakijoita

Maahanmuuttoviraston ohjeet turvapaikanhakijoiden kotimajoittajille

Refugees Welcome Finland Facebookissa

Refugees Welcome Suomi

Maahanmuuttaja, pakolainen, turvapaikanhakija? Tarkista käsitteet.

PS. Kiitos Andalusian auringosta -blogille

A wonderful visit to WeeGee Exhibition Centre in Tapiola, Espoo. Pop Art Design , Touch and Mia Hamari in EMMA (Espoo Museum of Modern Art) and the fascinating world of cultures and religions atthe Helinä Rautavaara Museum.

Oli rentouttavaa uppoutua ihan toisiin tunnelmiin WeeGee-talossa, Espoossa. Entisenä (tosin vain 8 vuotta alueella asuneena) tapiolalaisena tunnen ylpeyttä hienosta kokonaisuudesta: viisi tasokasta museota samoissa tiloissa! Itseäni kiinnostavat eniten nykytaide ja etnografia, joten EMMA (Espoo Museum of Modern Art) ja Helinä Rautavaaran museo ovat suosikkejani. EMMAssa on hienot kokoelmat ja mielenkiintoisia näyttelyitä, kun taas Helinä Rautavaaran kokoelmia maailman joka kolkasta voi aina mennä uudelleen  katsomaan.

Vielä ehtii muuten käydä tutustumassa EMMAn Pop Art Design –näyttelyyn (10.5.2015 asti). Vaikka pop-taide ei kuulu varsinaisesti suosikkeihini, oli mielenkiintoista kokea aitoina niin usein mediassa nähdyt työt. Näyttelyssä ei saanut kuvata, joten Andy Warholin marilynit, campbellit ja maot täytyy käydä jokaisen itse katsomassa. (Ihastuin kovin hänen lehmätapettiinsa...)

EMMAn näyttely keskittyy pääasiassa 1960-lukuun ja esillä on muun muassa laaja kokoelma designesineitä Vitra Design Museumin kokoelmista. EMMAn oman esittely mukaan näyttelyn kohokohtia ovat Studio 65:n sohva Leonardo, Eduardo Paolozzin veistos Diana as an Engine ja Allen Jonesin Chair (yllä). Esillä on myös suomalaista pop-taidetta ja designia.

Pienenä henkilökohtaisena nostalgiahittinä pidin myös Risto Jarvan lyhytelokuvaa ”Tietokoneet palvelevat” (1968). Taiteellisten ansioiden (ja Kurenniemen äänimaailman) lisäksi se olisi kyllä hyvä nähdä historiallisena dokumenttina. Kehitys on ollut huimaa, vaikkakin vielä 80-luvulla kesätöissä Siemensillä operoin samanlaisten reikänauhojen ja –korttien kanssa… Filmin jälkeen tilassa oli vielä Warholin lyhyt hopeatyyny-pätkä sekä unohtumaton Kubrickin ”2001: A Space Odyssey”n traileri.

EMMAssahan on useita näyttelyitä samanaikaisesti.  Areena-näyttelytilassa on 10.5. asti esillä Mia Hamarin puuveistoksia.

Saastamoisen säätiön kokoelmaa uudistetaan kolmessa vaiheessa EMMAn juhlavuoteen 2016 mennessä. Kosketus-näyttelyn taiteilijoina ovat Ville Andersson, Miroslaw Balka, Hans-Christian Berg, Marcus Eek, Eric Freeman, Anne-Karin Furunes, Susanne Gottberg, Tommi Grönlund & Petteri Nisunen, Annika von Hausswolff, Hannaleena Heiska, Pekka Jylhä, Anish Kapoor, Ola Kolehmainen, Leena Luostarinen, Leena Nio, David Nash, Mimmo Paladino, Jaume Plensa, Pauno Pohjolainen, Aurora Reinhard, Heli Rekula, Nina Roos, Janne Räisänen, Mari Sunna, Anna Tuori ja Marianna Uutinen.

Erityisesti ihastuin Ola Kolehmaiseen, jonka näyttelyyn Galerie Forsblomissa  täytyy ehtiä ennen 3. toukokuuta.

Kuvagalleria omista suosikeistani Kosketus-näyttelyssä (klikkaa kuvat suuremmiksi)

Lopuksi (last but not least) ihan toisiin tunnelmiin: sukellus eri kulttuureihin Helinä Rautavaaran museossa. Ehdottomasti myös käymisen arvoinen paikka! PS. Sunnuntaisin huhti-toukokuussa "Kulttuurimatka maailmalle" -yleisöopastus klo 13:30. Museon aineistoja löytyy myös Finnasta.

Kuvagalleria (klikkaa kuvat suuremmiksi)

Mieli virkistyneenä palaan kierrokselta. Kuten joku viisas on todennut: kun arki ahdistaa, mene museoon...