Nyt kun ulkona luonto alkaa vaipua talviuneen, voi kesää jatkaa Talvipuutarhassa. Helsingin Töölössä sijaitseva Talvipuutarha on todellinen keidas kasvien ystävälle: niitä on yli 200! Talvipuutarhassa on kolme erilaista kasvimaailmaa. Sisääntulon jälkeen oikealla on Kaktushuone, jossa on myös viehättävä orkideaseinä. Kaktushuoneessa on hieno kokoelma erikokoisia ja erinäköisiä kaktuksia ja mehikasveja. Erityisen upeita ovat huoneen valtavat rahapuut, agaavet ja  aaloet. 

Tuloaulasta vasemmalla on eksoottinen Palmuhuone. Palmuhuoneen erikoisuus on kukkivien kasvien ympäröimä parvi, jonka alla on pieni vesiputous ja karppiallas. Palmuhuoneessa on palmujen lisäksi huonekuusia ja muun muassa yli satavuotias kameliapuu.

Palmuhuoneesta pääsee valoisaan Länsisiipeen, jossa sijaitsee viihtyisä oleskelualue. Tila onkin ahkerassa käytössä. Tällä kertaa joukossa oli eväitään nauttivia eläkeläisiä, opiskelijoita, vammaisryhmä, läppärillä etätöitä tekevä viestintäammattilainen sekä koiransa kanssa laatuaikaa viettävä tyylikäs nainen. 

Kokeilin Nikonin peilitöntä 1V3-kameraa ensimmäistä kertaa sisätiloissa, ja  tuloksia voi tarkastella alla olevasta kuvagalleriasta. Talvipuutarhassa saa kuvata, mutta lisälaitteiden käyttö ei ole sallittua, joten jalustaa ei voinut hyödyntää. Tähän testaukseen siis sallittakoon lievät epätarkkuudet... Kuvaamiseen paikalla on aika tarkat säännöt. Matkamuistokuvia saa ottaa, mutta mikäli niitä julkaisee esimerkiksi Facebookissa tai Instagramissa, tulisi paikan toiveen mukaan kuvauspaikka mainita. Potrettikuvauksiin pitää pyytää lupa pari viikkoa etukäteen ja niitä voi sitten ottaa aukioloaikoina (jalustaa ei saa silloinkaan käyttää).
Lisää kuvaamisesta.

Kesällä paikan viehätystä lisää värikäs etupihan Ruusutarha. Ruusuja on yli 3000. Vielä nytkin löytyi kukkivia ruusuja, joihin pakkanen tosin oli lisännyt valkoisen kuurakuorrutuksen. Muotoon leikatut lehmukset olivat paljaat - viime viikon kylmät ilmat tuulineen olivat jo tiputtaneet niistä viimeisetkin lehdet.

Talvipuutarha on avoinna ti 9–15, ke–pe klo 12–15, la–su klo 12–16. Se on suljettu maanantaisin (kasvien huoltopäivä) sekä jouluaattona ja -päivänä ja juhannusaattona ja -päivänä. Talvipuutarha on esteetön. Talvipuutarhan omistaa Helsingin kaupunki ja sinne on vapaa pääsy. Osoite on Hammarskjöldintie 1 A.

Talvipuutarha on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kaikkina vuodenaikoina. Aina löytyy jotain kukkivaa. Erityisen suosittuja ajankohtia ovat kuulemma joulu ja pääsiäinen. Jouluna kukkivat joulutähdet, atsaleat, tulppaanit, amaryllikset, hyasintit ja kielot. Seuraava käyntini ajoittuu siis lähelle joulua!

Kuvagalleria maaliskuu2018

Kuvagalleria kesäkuu 2016

Lue lisää:
hel.fi/talvipuutarha 
Talvipuutarhan esite
Vihreät Sylit (Helsingin kaupunkiympäristön toimialan puistosivusto - suosittelen!)

Syksy on ollut jälleen kaunis. Ankeata marraskuuta odotellessa olemme saaneet nauttia upeasta ruskasta myös täällä etelässä.

Iloa on löytynyt siis läheltä. Kotipihan pensaista ja lähialueen metsistä on saatu hienoja kuvia talteen. Ensimmäiset pakkasyöt ovat tuoneet väreihin hienoja sävyjä, ja toisaalta sateiset päivät ovat antaneet niihin kiiltäviä efektejä. Pelkkä iPhone on ollut riittävä ottamaan näitä aarteita talteen.

Tässä syksyn aikana on tullut myös mietittyä omaa kuvaamistaan. Mikä on se oma polkuni? Nautin kauniiden asioiden ja paikkojen kuvaamisesta. Ihmisiä haluaisin kuvata, mutta siinä olen vielä arka, pelkään ohjaamista ja mallin vaivaamista (!). Muutama entinen opiskelijakollega miettii samaa, mutta useimmat ovat jo löytäneet oman erikoisalansa. Mikä on se minun erikoisuuteni? Kaunis kuva on miellyttävä, mutta mitä muuta se merkitsee? Ei elämäntyö voi olla pieni huomion hetki instagramissa. Teenko kuvakirjan, keskitynkö bloggaamiseen, teenkö sisustustauluja? Tilaustöitä? Yritänkö tarjota juttuja lehtiin? Matkailu ja puutarha kiinnostavat kuvausmielessä. Rakastan kuvata kauniita kohteita, ja entisenä matkailualan ammattilaisena kaipuu tien (ja pilvien) päälle on kova. Fyysinen kunto ja käynnissä olevat syöpähoidot rajoittavat unelmien toteuttamista vielä, mutta kyse onkin kevään suunnitelmista. Ensimmäinen etappi olisi jo helmikuun matka, jota suunnittelemme tyttären kanssa. Kohde ei ole vielä varmistunut, mutta matkan pitäisi olla testi unelmien toteuttamiselle. Saanko tehtyä jutun? Saanko hyviä kuvia? Saanko "myytyä" tarinan?

Tätä kaikea on tullut mietittyä syksyn ruskaa ihaillessa. Alla oleviin kuviin liittyy siis paljon kysymyksiä, haaveita ja toiveita.

No, hoidetaan tämä syöpä ensin aisoihin. Kyllä elämä kantaa. Life is beautiful.​

Life has its surprises. In my latest post (from May 2019) I happily announced my graduation as a photographer. Finally I'd have chance to fulfill my dreams and do what I really wanted to do. But you should never rely on things going your way.

I already got some hints during the exhibition. I was asked to come again to double-check my routine mammography of April.  Then there it was, the big news - a two cm tumor in the breast and some dubious signs in the lymph nodes. A new adventure was about to start.

I had difficulties in deciding whom to tell and whom to spare from the news. I finally decided to be open to the nearest: my family, friends and my professors. But to be open to the public (like the blog and instagram) was not an easy decision. First now, when October - the Breast Cancer Awareness month - is starting, I finally got the strength to publish it.

Yes, I have invasive breast cancer grade III. I had my operation in June (breast-conserving surgery and  the removal of all the lymph nodes under the arm). I am now going through chemotherapy with 5 of 6 sessions behind. Later there will be radiotherapy and hormone therapy  (10 years).

So far everything has been great - if you can use that word.  The side effects have been tolerable and I still can do almost everything I did before.  The changes in the looks and feelings are inevitable of course. (Who likes wigs..?) The treating hospital, Helsinki University Hospital, with its units the Surgical Hospital and the Comprehensive Cancer Center are offering the best possible cure in Finland. I really appreciate their doctors, nurses and physiotherapists and totally rely on their expertise. I just have to do my part and take care of myself.

Why do I write all this? I was not even dreaming of a possibility this could happen to me. Thank God there was that routine call to mammography, otherwise it might have been too late - or at least so much more complicated - if found after getting some serious symptoms. 
My tumor was already bigger the 2 cm and I had not felt it all! 

In Finland,  every year some 5000 women get the diagnosis. Every 8th woman gets it in some stage of their life. Dear friends, please do not skip a regular self-examination (and mammography calls when their time comes).

​More information on Breast Cancer (in Finnish).

​Please wear pink in October and donate to the Roosa-nauha -campaign (in Finland) or the local campaign in your country.

​

Kesä 2018 jää varmasti minulle mieleen, niin hienoista hetkistään kuin ikävistä tapahtumistaankin.  Pitkät vierailut kotiseudulle antoivat pohdittavaa oman tähänastisen elämänkulun suhteen, mutta samalla ne tuottivat valtavaa surua ja haikeutta yhden elämän käännekohdan - isän menettämisen -osuttua omalle kohdalle.

​Monesta asiasta tulen vielä kirjoittamaan lisää, mutta tähän alustukseen halusin poimia muutamia kuvia. En ole pystynyt kirjoittamaan mitään koko kesänä, mutta Art-blogin puolelta löytyy erilaisia tunnetiloja...

Kuvagalleria (klikkaa kuvia)

Historian ja luonnon ystäville Espoo on aarreaitta. Luontokohteiden lisäksi nykyisestä kotikaupungistani löytyy muuan muassa museoita, kartanoita ja muotopuutarhoja. Yksi suosikeistani on Träskändan kartano puistoineen. Järvenperässä sijaitsevassa kartanossa en ole sisällä käynyt ja odotankin sitä aikaa, kun kartano kunnostetaan ja sitä pääsee katsomaan. Tätä ei ehkä vielä lähiaikoina tapahdu, sillä kartanon tulevaisuus taitaa olla vielä avoin. Useampi hoiva- ja ravintola-alan yrittäjä on kuulemma ollut paikasta kiinnostunut, mutta samaan aikaan Träskändan kartanon ystävät ry kerää edelleen nimiä kuntalaissaloitteeseen, jonka tavoitteena on saada kartano kuntalaisten käyttöön. 

Träskändan puistoa nimitetään myös Auroran puistoksi. Aurora Karamzinilla on ollut merkittävä rooli kartanon historiassa.

Kartanon pihasta löytyy myös Auroran muistokivi. Pronssireliefin siihen on tehnyt kuvanveistäjä Heikki Nieminen.

Espoon kaupungin sivuilla todetaan, että
"Träskändan kartanopuisto on Museoviraston ja ympäristöministeriön kartoittama ja luokittelema valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö ja luonnonsuojelualue. Träskändan kartanopuiston alueesta muodostettiin luonnonsuojelualue vuonna 1961. Träskändan kartano ja Aurora Karamzin ovat kulttuurihistoriallisesti arvokas osa Suomen historiaa. Kartanon päärakennus on yksi Espoon merkittävimmistä arvorakennuksista."

Kohde on ehdottomasti käymisen arvoinen. Toivottavasti Espoon kaupunki löytää meille kaikille mieluisan ratkaisun, onhan sillä ollut mahdollisille yrittäjillekin ehtona, että ainakin osa tiloista sekä puisto säilyvät kaikille avoimina.

Suomalaisilla on tunnetusti luonteva suhde metsään. Metsä rauhoittaa, metsä antaa elantoa, metsä antaa virikkeitä. Metsän terveysvaikutukset saavat tällä hetkellä paljon huomiota myös maailmalla. Time-lehden artikkeli "‘Forest Bathing’ Is Great for Your Health. Here’s How to Do It" saa lukijoita ympäri maailmaa. Artikkelin taustalla on japanilaisen tohtori Qing Li'n kirja  "Forest Bathing: How Trees Can Help You Find Health and Happiness", jossa opastetaan, kuinka puut auttavat meitä onnellisiksi. Vaikka me suomalaiset asian jo tiedämmekin, taidan hankkia kirjan lukeakseni, miten japanilaiset asian näkevät ja perustelevat.

Omaa metsäterapiaa olen nyt saanut harjoittaa Tuusulan puhtaissa metsissä. Valokuvausopinnot ovat jäissä elokuuhun saakka, terveysprojektit ovat toistaiseksi etusijalla. Ehkä metsäkylvyt auttavat, vaikka selkäkipuisen voi olla välillä hankalaa loikkia poluilla olevien juurakoiden (ja käärmeiden!) yli. Mikä ei tapa, se vahvistaa...

Lainakamera auttaa pahimpaan kuvausikävään, ja jotain saalista sentään metsästä tuli saatua (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi).
​

Tämä talvi on ollut pitkä ja kylmä - eikä pakkasille näy loppua vieläkään. Joskus tulee mietittyä, miksi sieltä Marmarameren aikaisesta keväästä oli pakko palata koti-Suomeen... Maaliskuussa siellä oli usein jo vihreätä ja kevään kukat kauneimmillaan. No, eihän Suomen etuja voi kiistää (varsinkaan, kun miettii tilannetta siellä tänä päivänä), mutta kukaan ei voine kiistää, etteikö ilmasto ole niitä harvoja huonoja puolia täällä. Kesähän on ihana (ellei satu olemaan sellainen sadekesä, jolloin juhanneksena voi olla yhtä kylmää kuin jouluna), mutta se kestää vain niin lyhyen aikaa.

Ellei ole onnekas ja pääse matkustamaan useamman kerran vuodessa aurinkoon, niin meillä on sentään muutamia keitaita, joihin voi pistäytyä haaveilemaan toisenlaisesta ilmastosta. Helsingissä suosikkipaikkani on ehdottomasti Talvipuutarha Töölössä. Siellä on aina lämmintä ja kaunista. Joka vuodenaikaan on jotain kukkivaa. Koska Välimeren kasvillisuus on siellä hyvin edustettuna, tuntuu se minusta niin kodikkaalta, aivan kuin olisin taas Prinssisaarilla.  Kesäinen ruusutarha on klassikkokohde, mutta nyt kevään orkidea-aika on oma suosikkini. Kaikkiaan kasveja on kuulemma yli 200. Puutarhasta ja sen historiasta voi lukea lisää sen esitteestä.  

Muuten, kaupunkiluonnon ystäville on hieno sivusto Vihreät sylit, josta saa ajankohtaista tietoa Helsingin puistoista ja niiden tapahtumista. Suosittelen!